39. Fiktiivisen maailman patriarkaatti

Tiesitkö, että Pixarin elokuvissa 75% hahmoista on miespuolisia ja kaikista ihmishahmoista vain kaksi (Ihmeperheen Hyytäjä ja UP:in Rasmus) on ei-kaukasialaisia? Lue lisää vähemmistöjen esillepanosta.

Elokuva- ja tv-maailmassa on valloillaan käsitys, että hahmoja luodessa valkoinen heteromies on oletusarvo, ja poikkeavuudet tästä täytyy perustella jotenkin juonen tai taiteellisuuden kannalta. Tämän vuoksi järkyttävä enemmistö etenkin päärooleista on valkoisia heteromiehiä. Miksi tällä on väliä? Koska järkyttävä enemmistö tosielämän ihmisistä ei ole valkoisia heteromiehiä. Näin ollen hyvin - hyvin - suuri osa katsojista jää vaille hahmoa johon voi samastua. 

Kurkataanpa yhtä vanhemmista teksteistäni:

Melkein missä tahansa fiktiivisessä tuotteessa näkee valtavan kirjon erilaisia mieshahmoja, aivan kuten oikeassakin elämässä on valtava kirjo erilaisia miehiä. Naishahmot sen sijaan usein perustuvat stereotypioille, jolloin usein naishahmon osan juonesta voi päätellä jo hänen ulkonäöstään. Esimerkiksi minun näköiseni hahmo (tummat hiukset, lukulasit, luonnollinen meikkaustyyli ja jalassa tennarit) on lähes aina vähän ulkopuolisempi, ujompi ja hiljaisempi (yleensä neitsyt) hyvis, joka on vastakohta vaaleatukkaisille, muodikkaille ja hyvännäköisille "lutkille". Huippukohdassa elokuva-Meeri ottaa lasit pois ja vetää mekon ylleen, ja onkin yllättäen kauniimpi kuin kukaan ja saa luokan komeimman pojan tai jotain sinne päin. 

Kuitenkaan tosielämä-Meeri ei todellakaan samastu elokuva-Meeriin. En koe itseäni hiirulaiseksi tai epäviehättäväksi, enkä varsinkaan hiljaiseksi. Myöskään luonnonblondina en osta ajatusta siitä että blondit ovat automaattisesti löyhin perustein seksiä harrastavia mean girlsejä. 

On olemassa Bechdelin testi, joka arvioi fiktiivisten teosten sukupuolten esillepanoa. Testissä on kolme kohtaa:

1. Teoksessa tulee olla vähintään kaksi naishahmoa, joilla on nimet.

2. Naisten täytyy puhua toisilleen.

3. Puheenaiheena ei ole mies. 

Ei pitäisi olla paljon vaadittu, mutta silti valtaosa elokuvista ei läpäise testiä. 

Kuinka maailmasta voisi tulla tasa-arvoinen, kun media - joka on myös eräänlainen ikkuna tosielämään - maalaa kuvaa maailmasta jossa valkoiset miehet ovat pääosassa?

Haluaisin kertoa kaikille, jotka tekevät fiktiivisiä hahmoja, olivat ne sitten elokuviin, tv-sarjoihin, peleihin tai kirjoihin, että hahmo voi olla lihava, nainen, aasialainen tai musta ihan vain siksi koska tosielämässä on lihavia, naispuolisia, aasialaisia ja mustia ihmisiä.