43. Menestyksen anatomia

Koska olen ollut viime aikoina hyvin saamaton kirjoittaja, päätin julkaista äidinkielen preliminäärikokeessa kirjoittamani esseen netissä. 

Olen todenut, ettei minulla ole tarpeeksi isoja rintoja, jotta minusta voisi tulla menestyvä laulaja. Kuinka paljon ulkonäkö lopulta vaikuttaa henkilön menestymiseen? Riittääkö, että on vain kaunis ja seksikäs? Luultavasti Britney Spears ei olisi nykyisessä asemasssaan ilman ulkonäköään ja lavapersoonaansa. Toisaalta on myös paljon menestyviä hekilöitä, esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, jotka eivät sovi suurimman osan määritelmään kauniista ja seksikkäästä.

Menestyminen on mahdollista hyvin monella erilaisella alalla. Kirjailijan työ on suurimmilta osin kasvotonta, joten siinä menestymiseen ei erityisesti tarvita hyvää ulkonäköä. Sen sijaan Playboy-mallin urakehitys nojaa lähes täysin ulkonäköön. 

Määrite "kaunis ja seksikäs" viittaa lähinnä naisiin. Miestäkin voi toki luonnehtia kauniiksi, mutta yleensä sanaa käytetään, kun puhutaan naisesta. Menestyksen riippuminen ulkonäöstä on myös valitettavasti sukupuolisidonnaista. Nainen, joka vastaisi ulkonäöltään ja kyvyiltään Mick Jaggeria, ei menestyisi yhtä hyvin rock-musiikin markkinoilla, koska naisen ulkonäköä pidetään suuremmassa merkityksessä kuin miehen. Tietysti kauneus on katsojan silmissä ja jokaiselle vartalotyypille ja kaikille kasvonpiirteille on olemassa joku, joka pitää niitä viehättävinä. Ei silti ole sattumaa, että suurimmalla osalla Hollywoodin kärkinaisista on tiimalasivartalo, pitkät sääret ja klassisen kauniit kasvot. 

Julkisesti esiintymiseen kuuluu aina eräänlainen silmänruokana oleminen. Seksi myy, eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Seksuaalisuus kuitenkin on osa ihmisyyttä, ja sitä on kuvattu taiteessa kautta aikojen. Tämä ei ulotu pelkästään naisartisteihin. Led Zeppelin ei kaikessa lahjakkuudessaankaan olisi menestynyt 70-luvulla yhtä hyvin ilman paidattomana esiintynyttä Robert Plantia. Silti suurin osa provosoivasti pukeutuvista esiintyjistä on naisia. Lahjakkaita naishevilaulajia, kuten Maria Brink ja Taylor Momsen myös kritisoidaan itsensä seksualisoimisesta. Axl Rose sen sijaan ei saa juurikaan kritiikkiä siitä, että hyppii lavoilla pelkissä boksereissa. Vanhan sanonnan mukaa hyvien artistien ei tarvitse esiintyä seksuaalisesti myydäkseen tuotettaan, mutta niin he kuitenkin tekevät.

Muissa kuin ns. julkisissa ammateissa menestykse ei luulisi olevan yhtä ulkonäkökeskeistä. Muutama vuosi sitten nainen erotettiin työpaikastaan Yhdysvalloissa, koska mieskollegojen työskentely ja keskittyminen kärsivät naisen hyvännäköisyydestä. Voiko kauneus ja seksikkyys siis olla jopa este menestyksen polulla? Kaikki ovat joskus kuulleet jotain yhtä järkevää kuin "Aivojen ja rintojen yhteenlaskettu tilavuus on naisilla vakio" tai "Kauniin naisen ei tarvitse ajatella". Hyvä ulkonäkö ja hyvät älynlahjat eivät todellisuudessa sulje toisiaan pois. On kaikkien edun vastaista väheksyä toisen henkisiä ominaisuuksia vain, koska tämä näyttää hyvältä. 

Kauneutta ja seksikkyyttä ei pidä halveksua tai vähätellä ominaisuuksina sen enempää kuin älykkyyttä tai musikaalisuttakaan. Väite "Menestykseen riittää, että vain on kaunis ja seksikäs väheksyy menestyjien todellisia taitoja. Esimerkiksi Jennifer Aniston on kyllä klassisen kaunis ja seksikäs, mutta hän ei ole vain kaunis ja seksikäs. Hän on muuntautumiskykyinen ja palkittu näyttelijä. Kaikkien pitäisi käsittää ihminen ensisijaisesti muunakin kuin hänen vartalonaan. 

42. Puhkotaan kirsikoita

Käsi ylös, jos olet kuullut Facebook-ryhmästä nimeltä "No Hymen No Diamond". Kuten nimikin paljastaa, ryhmän tarkoitus on kannustaa miehiä valitsemaan vaimoikseen ainoastaan naisia, jotka eivät ole olleet yhdynnässä. Ryhmän tapoihin kuuluu myös häpäistä immenkalvottomia naisia ja kutsua heitä sanan "lutka" eri väännöksillä, koska ilmeisesti omasta seksielämästään määrääminen tekee naisesta automaattisesti epäluotettavan kumppanin ja löyhämoraalisen pettäjän. 

Itsekin wannabe-helluntailaisena en mitenkään väheksy kenenkään halua harrastaa seksiä vain yhden ihmisen kanssa elämänsä aikana. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta häpäistä toista ihmistä, jos tämä päättää harrastaa seksiä useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Helluntailaisilla ja No Hymen No Diamond -ihmisillä on se ero, että ensimmäiset haluavat elää omaa elämäänsä turvallisesti ja kuten haluavat, jälkimmäisten ainoa tarkoitus on yrittää hallita naisia ja palauttaa yhteiskuntamme keskiajalle. Tämä nimittäin saattaa tulla yllätyksenä, mutta seksin harrastaminen ei tee kenestäkään likaista tai vähemmän arvokasta. 

NHND-ryhmän toinen iskulause on "Popped cherry don't marry", mikä vie kapeakatseisuuden aivan uudelle tasolle. Teen tässä tunnustuksen: en ole ikinä (neitsyenäkään) onnistunut löytämään itseltäni immenkalvoa, vaikka olenkin etsinyt. Ylipäätään yleinen tietoisuus naisen alapään anatomiasta on huolestuttavan vajavaista. Jos vaginan suulla olisi oikeasti kalvo, joka puhkeaa vasta peniksen tunkeuduttua naisen sisään, miten ihmeessä esimerkiksi tamponien käyttö tai edes menstruaatio olisi mahdollista? Idolini Laci Greenin sanoin, "You can't pop your cherry."  

Moni on varmasti kuullut, kuinka menneinä aikoina avioliitto mitätöitiin jos nainen ei vuotanut verta hääyönä. Naisia myöskin pelotellaan sillä, että ensimmäinen kerta sattuu. Tällaiset väärinkäsitykset ovat osa laajempaa skeemaa siitä, kuinka mies saa seksiä ja nainen antaa sitä (vrt. nainen on olemassa miestä varten). Seksin sattuminen johtuu yksinomaan siitä, ettei nainen ole tarpeeksi kiihottunut yhdynnän alkaessa. Monesti jopa ajatellaan, ettei naisen kuulukaan nauttia seksistä, mikä on hyvin huolestuttavaa. Kuitenkin seksi on nautinnollisinta silloin, kun kaikki osapuolet haluavat sitä ja nauttivat siitä. 

On olemassa ikivanha ja ihmeellinen käsitys siitä, että seksiä harrastava nainen ei ansaitse kunnioitusta. Tämä ei ole mitään muuta kuin oppikirjatason seksismiä. Et voi väittää kunnioittavasi naisia, jos et kunnioita sellaisia naisia jotka eivät harrasta seksiä niin kuin sinä haluaisit.

Nainen oman seksuaalisuutensa hallitsijana on monille vieras käsite. Huoritteleminen ja lutkaleimaaminen ovat tapoja ilmaista oma mielipide toisen seksielämästä. Ongelma on siinä, että kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään ei oikeastaan ole oikeutta mielipiteeseen hänen seksuaalisista valinnoistaan niin kauan, kuin ketään ei vahingoiteta. 

Neitsyyteen ja epäneitsyyteen liittyvä kielikin on hyvin brutaalia. Kun seksiä harrastetaan ensimmäisen kerran, nainen menettää neitsyytensä, osan itsestään. Mies puolestaan menettää poikuutensa, eli hänestä tulee mies. Seksiä harrastettaessa ei kuitenkaan todellisuudessa menetetä mitään. Se on vain yksi elämänkokemus muiden joukossa. Eikä se ole mitenkään sukupuolisidonnaista. 

Pahinta on, ettei lutkan leimaa voi välttää silläkään, ettei harrasta seksiä. 

"Pojat tykkää, kun on luonnollinen

Pojat ei halua helppoa naista

Mut vaikeistakaan ne ei tykkää

Ja vielä joskus sä huomaat

että kun pojat tykkää, sä oletkin huora."

Voidaanko vain sopia, että seksi kuuluu kaikille?

Loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoita kymmenestä tuhannesta lukukerrasta!

41. Posliininukke

Olen aina ihmetellyt, miten katastrofielokuvien naiset pysyvät kuukausia autiolla saarella ilman, että heidän kainaloihinsa ilmestyy karvoja. Omani pysyvät sileinä korkeintaan 48 tuntia kerrallaan. Erityisesti, kun samojen elokuvien mieshahmoille ilmestyy tuuhea ja epäsiisti parta tarinan edetessä.

On totta, ettei kukaan ole varsinaisesti sanonut minulle "Meeri, sinun täytyy ajella karvasi kaikkialta muualta paitsi päälaelta" sen jälkeen, kun kehossani alkoi kasvaa karvaa. Silti väitän, että naiseuteen kuuluu tietynlainen painostus karvattomuuteen. Tämä painostus tulee siitä, ettei missään oikeastaan näytetä karvaisia naisia. 

Olen itse ollut enemmän tai vähemmän sheivattu 13-vuotiaasta lähtien. Feminismi ei ole muuttanut tätä, vaikka yleinen kuva feministeistä onkin karvainen. Tämä siksi, että tunnen oloni mukavammaksi kun ihoni on sileä. Kuitenkaan kaikki naiset eivät tunne, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa heille, mitä heidän kuuluu tehdä karvoillaan. 

Naisen ihokarvat on ihmeellinen tabu, johon liittyy vielä ihmeellisempiä kaksoismoraaleja. Kainalokarvat ovat epähygieniset ainoastaan naisilla, ja vain naisten karvaiset jalat tuntuvat kaktuksilta lakanoiden välissä. Kaikella rehellisyydellä, miehen hihojen alta kurkistavat kainalopuskat ovat mielestäni vähintään yhtä ällöttäviä kuin naisten vastaavat. Kuitenkaan ei tulisi mieleenikään vaatia ketään miestä ajelemaan kainaloitaan miellyttääkseen minua. Myöskään kasvojen karvoitus ei mielestäni ole miehillä viehättävää, muttä tämä vain saa minut ihastumaan helpommin siloposkisempiin tyyppeihin. Itseltäni kuitenkin on kysytty halveksuvalla ilmeellä "Mikset sheivaa noita?", ja siitä lähtien olenkin sheivannut. 

Alussa esiin tuomani esimerkki katastrofielokuvista on luultavasti taas monen mielestä nipottamista turhista asioista, mutta jälleen kerran median naiskuvaan on kiinnitettävä huomiota. Olen ennenkin maininnut, kuinka fiktiiviset naishahmot ovat idealistisia ja miehet realistisia. Halusimme tai emme, hyvin suuri osa maailman- ja ihmiskäsityksestä muodostuu median kautta. Todellisessa maailmassa naiset eivät ole luonnostaan karvattomia, joten mediassa ei myöskään pitäisi levittää tällaista kuvaa. 

Vaatimus karvattomuudesta on jälleen kerran yksi turha ja rajoittava kauneusihanne. Jos sinusta ei tunnu siltä että haluat sivellä ihoasi terävillä esineillä, älä tee niin. Olet aivan yhtä arvokas niin karvattomana kuin karvaisenakin. 

40. Toisin päin

Olen varma, etten ole ainoa joka on kuullut valkoisen ihmisen valittavan siitä, että sanan "nigga" käyttäminen on sallittua vain tummaihoisille. Tai miehen valittavan siitä että kuntosaleilla on usein erikseen vain naisille suunnattu osio. Tai naurettavimmillaan heteron siitä, ettei ole olemassa heteroiden bride-kulkuetta. En myöskään liene ainoa, joka on kuullut näistä tilanteista käytettävän sanoja, kuten käänteisrasismi tai -seksismi. 

Käänteissyrjintä kuitenkin on hyvin väärä termi tällaisille tapauksille. Rasismi ja seksismi nimittäin ovat paljon muutakin kuin sitä, että jollekulle aiheutetaan paha mieli itsestä riippumattoman tekijän johdosta. Rasismi ja seksismi ovat sosiaalisia rakenteita, joiden perusta on vuosisatojen takaisessa ajatuksessa, että valkoinen mies on ylivoimainen luomakunnan Herra. 

Pahinta on, että tämä tulee esiin melkeinpä kaikessa, ja olemme oppineet pitämään sitä normaalina. Luomakunnan Herrasta puheen ollen, jopa yleinen kuva Jeesuksesta ilmentää valkopestyä maailmankuvaa. Lähi-idässä ihmiset harvemmin näyttävät aivan eurooppalaisilta, mutta silti kun laittaa kuvahakuun "Jesus", niin valkoinen mieshän se ilmestyy näytölle. 

Rasismi ei ole vain nekruksi tai maitonaamaksi haukkumista. Rasismi on sitä, että valkoiset ovat aina riistäneet muiden mantereiden asukkaiden maita, väheksyneet ja tuhonneet niiden kulttuureja koska ne eroavat omastamme, riistäneet alkuperäisasukkaiden ihmisyyden ja alistaneet väkisin valloitetut alueet poliittisesti ja taloudellisesti.

Seksismi on sitä, että naisia on pidetty aina systemaattisesti miehiä alempiarvoisina ja vähempään pystyvinä, miehen omaisuutena, vauvakoneina ja kodinhoitajina. 

Neonfiona tiivisti asian hyvin:

Se, mitä kutsutaan käänteissyrjinnäksi, on todellisuudessa sitä, että nämä rakenteet kostautuvat syyllisilleen. Kun kerran naisvartalo on alistettu miehen silmäniloksi, onko ihme jos naiset haluavat kuntoilla niin, ettei ole miehiä katselemassa ja tekemässä oloa epämukavaksi? "Neekeri" on se sana, jolla valkoiset tekivät mustista epäihmisiä, mutta mustat eivät ole onnistuneet riistämään ihmisarvoa valkoisilta. Tämän takia nekru ja maitonaama eivät ole toisiinsa verrattavia nimityksiä. 

Joten pyydän, jos oikeasti kuulut siihen väestönosaan, joka ei ole systemaattisen sortamisen kohteena, olisit edes kiitollinen osastasi. Kaikki eivät ole yhtä etuoikeutettuja.

39. Fiktiivisen maailman patriarkaatti

Tiesitkö, että Pixarin elokuvissa 75% hahmoista on miespuolisia ja kaikista ihmishahmoista vain kaksi (Ihmeperheen Hyytäjä ja UP:in Rasmus) on ei-kaukasialaisia? Lue lisää vähemmistöjen esillepanosta.

Elokuva- ja tv-maailmassa on valloillaan käsitys, että hahmoja luodessa valkoinen heteromies on oletusarvo, ja poikkeavuudet tästä täytyy perustella jotenkin juonen tai taiteellisuuden kannalta. Tämän vuoksi järkyttävä enemmistö etenkin päärooleista on valkoisia heteromiehiä. Miksi tällä on väliä? Koska järkyttävä enemmistö tosielämän ihmisistä ei ole valkoisia heteromiehiä. Näin ollen hyvin - hyvin - suuri osa katsojista jää vaille hahmoa johon voi samastua. 

Kurkataanpa yhtä vanhemmista teksteistäni:

Melkein missä tahansa fiktiivisessä tuotteessa näkee valtavan kirjon erilaisia mieshahmoja, aivan kuten oikeassakin elämässä on valtava kirjo erilaisia miehiä. Naishahmot sen sijaan usein perustuvat stereotypioille, jolloin usein naishahmon osan juonesta voi päätellä jo hänen ulkonäöstään. Esimerkiksi minun näköiseni hahmo (tummat hiukset, lukulasit, luonnollinen meikkaustyyli ja jalassa tennarit) on lähes aina vähän ulkopuolisempi, ujompi ja hiljaisempi (yleensä neitsyt) hyvis, joka on vastakohta vaaleatukkaisille, muodikkaille ja hyvännäköisille "lutkille". Huippukohdassa elokuva-Meeri ottaa lasit pois ja vetää mekon ylleen, ja onkin yllättäen kauniimpi kuin kukaan ja saa luokan komeimman pojan tai jotain sinne päin. 

Kuitenkaan tosielämä-Meeri ei todellakaan samastu elokuva-Meeriin. En koe itseäni hiirulaiseksi tai epäviehättäväksi, enkä varsinkaan hiljaiseksi. Myöskään luonnonblondina en osta ajatusta siitä että blondit ovat automaattisesti löyhin perustein seksiä harrastavia mean girlsejä. 

On olemassa Bechdelin testi, joka arvioi fiktiivisten teosten sukupuolten esillepanoa. Testissä on kolme kohtaa:

1. Teoksessa tulee olla vähintään kaksi naishahmoa, joilla on nimet.

2. Naisten täytyy puhua toisilleen.

3. Puheenaiheena ei ole mies. 

Ei pitäisi olla paljon vaadittu, mutta silti valtaosa elokuvista ei läpäise testiä. 

Kuinka maailmasta voisi tulla tasa-arvoinen, kun media - joka on myös eräänlainen ikkuna tosielämään - maalaa kuvaa maailmasta jossa valkoiset miehet ovat pääosassa?

Haluaisin kertoa kaikille, jotka tekevät fiktiivisiä hahmoja, olivat ne sitten elokuviin, tv-sarjoihin, peleihin tai kirjoihin, että hahmo voi olla lihava, nainen, aasialainen tai musta ihan vain siksi koska tosielämässä on lihavia, naispuolisia, aasialaisia ja mustia ihmisiä. 

38. Teksti, jota en halunnut kirjoittaa

Tämän vuoden maaliskuussa Helsingin Tapanilassa viisi poikaa joukkoraiskasivat 20-vuotiaan naisen. Tekijät saivat tuomioksi vuoden ehdollista vankeutta ja 5000 euroa korvauksia naiselle henkisistä kärsimyksistä. 

Käteni tärisevät, kun kirjoitan tätä, koska tämä aihe herättää minussa niin paljon inhoa, ahdistusta ja raivoa. Hyvät lukijat, tänään kirjoitan raiskauskulttuurista. 

Tiedätkö, miksi raiskausvitsejä ei pitäisi kertoa? Siksi, että jos seurassa on naisia, todennäköisyys on ainakin yksi viidestä, että hän on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.

Raiskauskulttuuri pähkinänkuoressa on sitä, että naisen on hyvinvointivaltioissakin todennäköisempää joutua seksuaalirikoksen uhriksi kuin valmistua korkeakoulusta. Kehitysmaissa nainen joutuu raiskatuksi todennäköisemmin kuin oppii lukemaan. 

Liian usein raiskatulta naiselta kysytään, mitä hänellä oli yllään, ei kai hän vain provosoinut raiskaajaansa näyttämällä liikaa ihoa. Meitä opetetaan baareissa vahtimaan juomiamme, ettei kukaan laita niihin tainnuttavia aineita. Meille markkinoidaan myös kynsilakkoja, jotka vaihtavat väriä jos ne altistuvat tällaisille aineille. Me emme myöskään saa juoda liikaa, ettei joku käyttäisi humalatilaamme hyväkseen. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että myös Tapanilan joukkoraiskaustapauksessa tuomari alensi raiskaajien tuomioita, koska saattaisi olla heidän kehitykselleen vahingollista viettää nuoruusvuosia vankilassa. Muutama vuosi sitten USA:ssa nousi julkisuuteen tapaus, jossa kaksi nuorta poikaa oli useamman kerran brutaalisti raiskannut sammuneen tytön kotibileissä. Media keskittyi raiskatun ihmisen kärsimysten sijasta voivottelemaan sitä, miten poikien jalkapallourat ja tulevaisuudet murskaantuisivat siitä, että he tapauksen myötä leimautuvat seksuaalirikollisiksi.

Olisivat miettineet sitä ennen kuin tekivät vapaaehtoisesti seksuaalirikoksia. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että luulemme ettei mies voi tulla raiskatuksi.

Raiskauskulttuuri on sitä, että listoille nousee musiikkia, joka kirjaimellisesti kertoo raiskauksesta ihannoivaan sävyyn.

Vanha feministinen sanonta kuuluu: "Sen sijaan, että opettaisimme naisia olemaan tulematta raiskatuiksi, mitä jos opettaisimme raiskaajia olemaan raiskaamatta."

Haluan vähän avata tätä. Monet ovat älähtäneet, ettei murhaajiakaan saa lopettamaan murhaamista sillä että heille sanotaan murhaamisen olevan väärin. Ei tietenkään. Emme me sitä haekaan. Suurin osa raiskauksista eivät ole sellaisia, että Jammu-setä hyppää puskasta ja raiskaa satunnaisen uhrin. Suurimmassa osassa tapauksista uhri tuntee raiskaajan ennestään. 

Ongelma ei ole siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi että raiskaus on väärin. Ongelma on se, ettei heille opeteta, mitä eroa on tavallisella seksillä ja raiskauksella. Usein raiskaaja ei edes tiedä raiskaavansa, koska kukaan ei ole kertonut hänelle että seksuaaliseen toimintaan tarvittaisiin molemminpuolinen suostumus. 

Raiskauskulttuuri on sitä, ettei yläkoulun terveystiedon opetussuunnitelmaan kuulu perustietopakettia siitä, mitä on seksiin suostuminen, ja ennen kaikkea mitä se ei ole. Tässä on Laci Greenin video aiheesta. 

Ennen kaikkea raiskauskulttuuri on sitä, että me elämme vieläkin uskomuksessa, että miehuuteen kuuluu väkisin raiskausvietti. Että miehet ovat eläimiä jotka eivät seisokin iskiessä tai muuten vain tilaisuuden tullessa kykene kunnioittamaan toisen ihmisen kehoa ja rajoja. 

Minä en suostu uskomaan, että peniksen omistaminen tekee ihmisestä hirviön. Hirviön tekee se, ettei hänelle opeteta miten sitä kuuluu käyttää.

37. Elämä ja valinta

Abortti puhuttaa monia. On niitä, jotka vastustavat sitä ja sanovat olevansa "pro life" eli elämän puolella. Sitten on niitä joiden mielestä abortin pitäisi olla saatavilla jos nainen sellaisen haluaa. He sanovat olevansa "pro choice" eli valinnan puolella.

Pro life -ihmiset vetoavat yleensä siihen, että sikiöllä on helmöittyessä saatu oikeus kehittyä häiriöttä äitinsä kohdussa ja syntyä elävänä. Iskulauseet kuten "Elämä alkaa hedelmöityksestä" ja "Abortti on murha" ovat yleisiä heidän keskuudessaan. He myös osaavat tuoda esille sen, että abortin laillistamisen jälkeen Yhdysvalloissa on tehty enemmän abortteja kuin natsi-Saksassa tapettiin juutalaisia (koska natseihin rinnastaminen on loistava tapa saada joku näyttämään pahalta). 

Itsensä nimittäminen elämän puolustajiksi antaa toki hienon kuvan aatteesta. Valinnanvapauden puolustaminen ei kuitenkaan tarkoita elämän vastustamista. Aborttien vastustajat yleensä keskittyvät perustelemaan kehittymättömän sikiön ihmisyyttä ja unohtavat sen, että myös nainen, jonka sisällä sikiö kehittyy on ihminen, ei vain kohtu. 

En itse ole ikinä ollut raskaana, joten en ehkä ole paras henkilö puhumaan tästä. Puhun silti. Raskaus on naisen keholle hyvin rankka ja radikaali poikkeustila. Sisäelimet pakkautuvat hyvin ahtaalle vatsan yläosaan sikiön vallatessa tilaa naisen sisältä. Hormonimuutokset hämmentävät naista itseään ja lisäksi kaikkia ympärillä. Raskaus myös estää monien asioiden tekemisen. En nyt sano ettei yhdeksän raitista kuukautta olisi hyväksi kenelle tahansa, mutta entä jos nainen harrastaakin extreme-urheilua tai haluaa matkustella? Monet naiset ovat valmiita käymään tämän kaiken läpi tuodakseen maailmaan toivotun lapsen. Mielestäni kuitenkaan kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa toista ihmistä käymään tätä läpi. 

Yleinen pro life -argumentti on se, että sikiö tuntee kipua jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, mikä vahvistaa abortin moraalista kyseenalaisuutta. Taas unohdetaan se, että myös nainen tuntee kipua raskauden ja etenkin synnytyksen johdosta. Sikiöstä poiketen naisella on myös tarpeeksi kehittynyt tietoisuus käsittelemään, ymmärtämään ja muistamaan kipu. 

Otetaan huomioon sekin, että ihmisillä on laissa kirjattu kehon itsemääräämisoikeus. Edes kuolleelta ruumiilta ei ole laillista ottaa elimiä muiden hengen pelastamiseksi ellei henkilö itse ole eläessään suostunut siihen. Jos ihminen pakotetaan käymään läpi yhdeksän kuukautta radikaaleja fyysisiä muutoksia hänen sisällään elävän sikiön vuoksi, hänellä on huonommat oikeudet kuin kuolleella ruumiilla.


Tietenkin ensi kädessä haluan, että ihmisiä rohkaistaisiin käyttämään ehkäisyä ettei epätoivottuja raskauksia tulisi. Kuitenkin ehkäisy voi pettää. Myös raiskaus voi johtaa raskauteen. 

Abortteja ei myöskään lopeteta sillä että ne kielletään lailla. Abortin voi tehdä myös laittomasti. Silloin se ei myöskään ole turvallinen naiselle itselleen. 

Pro choice ei tarkoita sitä että puolustetaan aborttia itsessään. Pro choice tarkoittaa sitä, että puolustetaan ihmisen vapautta tehdä myös sellaisia valintoja, joita itse emme välttämättä tekisi. 

36. Syntistä lateksia

KORTSUJA!

Taas on se aika vuodesta, kun ilmat lämpenevät ja vaatteet vähenevät. Punainen Risti ja YleX ovat 90-luvun puolivälistä lähtien jakaneet festivaaleilla ilmaisia kondomeja kesäilijöille. Kampanjaa säestetään jokavuotisella kesäkumibiisillä. 

Kun pari vuotta sitten kuulin kampanjasta ensimmäisiä kertoja, ajatukseni oli: 
"Hienoa, rohkaistaanpa nuorisoa harrastamaan seksiä holtittomasti!" Kasvua on onneksi tapahtunut omalta osaltani. Nykyisin mietin: 
"Hienoa, rohkaistaan nuorisoa harrastamaan seksiä turvallisesti!"

En nyt ala väittää, että jokainen yli 14-vuotias on jo aloittanut seksielämänsä. Sen sijaan väitän, ettei nuoria voi estää aloittamasta seksielämäänsä sillä, että seksistä ei puhuta lainkaan, tai siihen suhtaudutaan asenteella "ei saa." Koska rehellisesti: jos ihmiset haluavat harrastaa seksiä, niin he myös tekevät. On kyse vain siitä, rohkaistaanko heitä tekemään se turvallisesti. 

On myös ihan ok olla harrastamatta seksiä jos siltä tuntuu. Olen oppinut, että ainoastaan henkilöllä itsellään on oikeus mielipiteeseen seksielämästään. Toki sillä ehdolla että seksiä harrastetaan vahingoittamatta tai hyväksikäyttämättä muita. 

Kesäkumien jakaminen on erittäin tarpeellista ja erittäin hienoa. Juuri näin puretaan homehtuneita asenteita seksuaalisuutta kohtaan. Monilla on edelleen korkea kynnys ostaa kondomeita kaupasta. Festareilla hauskanpito toisen kanssa saattaa myös olla hyvin spontaania, eikä siihen olla osattu varautua. Onneksi laukun pohjalta löytyy kuitenkin Punaisen Ristin lahjoittama kortsu, ettei spontaani hauskanpito johda mihinkään peruuttamattomaan.

Joten nauttikaahan kesästä turvassa!

35. Miesasiaa

Tämä teksti on ollut luonnosluettelossa marraskuusta lähtien. 

Kuten on (usein) aiemminkin kirjoitettu Another Crackissa, sukupuolten välinen tasa-arvovaje ei rajoitu pelkästään naisten ongelmiin. 

Vaikka feminismin päämäärä, sukupuoliroolien purkautuminen johtaisi myös miesten ongelmien vähentymiseen, feministit eivät varsinaisesti järjestä kampanjoita vaikkapa miesten asevelvollisuuden poistamiseen. Joten eikö ole ihan hyvä, että joku liike näin tekee?

Olisihan se, mutta Mens Rights Activists eli miesasialiike, joka esiintyy miesten aseman parantajana, ei näin tee. Sen sijaan he valittavat siitä, etteivät feministit pyri suoraan parantamaan miesten asemaa. Kun käy Suomen miesasialiikkeen sivustolla, suurin osa siellä olevista kirjoituksista kertoo jostain, mitä feministit ovat tehneet, sanoneet tai jättäneet tekemättä. 

Toistan: On pelkästään hyvä asia että miehetkin puuttuvat yhteiskunnan epäkohtiin ja pitävät puoliaan. 

Minusta on vaan koomista, että MRA:t pitävät miehiä suurenkin sorron uhreina, vaikka heidän sukupuolensa täyttää 78 prosenttia maailman kaikista parlamenttipaikoista. Naisilla tällaista valta-asemaa ei ole, eikä suurimmassa osassa kulttuureja ole ikinä ollutkaan. Jos miehet haluavat muuttaa yhteiskuntaa, heillä on valta siihen ihan virallistakin kautta. 

MRA:t rakastavat sanoa, ettei feminismi ole tasa-arvoliike. Kyllä, feminismin nimessäkin tulee ilmi, että sillä pyritään naisten aseman parantamiseen. Ja se on ihan oikeutettua: historia kertoo hyvin karua tarinaa naisten oikeuksista. Vielä vähemmän tasa-arvosta on silti kyse miesasialiikkeessä. Jos kysytään miesasia-aktivistilta, mikä tahansa miesten ongelma on automaattisesti pahempi kuin sellainen joka ei kosketa miehiä. On pahempi joutua syytetyksi raiskauksesta kuin tulla raiskatuksi. Miesten asevelvollisuus on "mitä ilmeisin ja pahin tasa-arvo-ongelma", sukupuolten väliset palkkaerot eivät. 

Jos ollaan rehellisiä, minä todellakin haluaisin elää maailmassa jossa ei tarvittaisi feminismiä. Epätasa-arvosta ei päästä eroon kilpailemalla siitä, kuka kärsii eniten 

34. #RanteetAuki

Maailma kuohahti kun One Directionin Zayn Malik päätti erota bändistään viiden vuoden yhteistyön jälkeen. Itsekin entisenä fanityttönä ymmärrän, että suosikkibändin asiat otetaan henkilökohtaisesti ja niihin suhtaudutaan fanaattisella intohimolla. Se on ihan ymmärrettävää että Malikin eroaminen harmittaa, mutta sureminen on saanut aivan liian suuret mittasuhteet. 

Sosiaalisessa mediassa nimittäin on noussut suosioon tagi #Cut4Zayn, jonka kanssa fanit postaavat kuvia verisistä käsivarsistaan. Pikaisella Twitter-selailulla tosin selvisi, että suurin osa tagin suosiosta koostuu twiiteistä joilla vastustetaan Malikille viiltelyä. Ja hyvä niin. 

Ihmisenä joka seuraa monia mielenterveysongelmia hyvin läheltä, en voi muuta kuin halveksua tällaista toimintaa. Viiltely kaikessa järjettömyydessään on vakava asia, ja monet ovat siitä oikeasti riippuvaisia. On olemassa joitakin psykologisesti ymmärrettäviä syitä viillellä, mutta suosikkibändin hajoaminen ei kuulu niihin.

Samankaltainen tagi, #CutForBieber lähti liikkeelle pari vuotta sitten kun teinitähti Justin Bieber jäi kiinni marijuanan käytöstä ja fanit ajattelivat voivansa saada tähden lopettamaan viiltelemällä. 

Ei ole ihan tapaistani kirjoittaa näin aggressiivisesti, mutta eipä tämä aihekaan ole minulle niin tyypillinen. Hyvä fanittaja: Miltä sinusta tuntuisi, jos joku uhkaisi vahingoittaa itseään jos et tee niin kuin tämä haluaa? Kyllä, kyseessä on uhkailu. Itsemurhalla tai itsetuhoisuudella uhkaaminen on alhaista ja sen lisäksi sairasta. Zayn Malik on tehnyt päätöksensä erota bändistään, ja yritykset manipuloida häntä uhkailemalla saavat hänelle vain pahan mielen. 

Jos sitäkään. En itse asiassa usko, että julkisuuden henkilöitä oikeasti kiinnostaa faniensa kuulumiset niin paljon kuin he väittävät. He vain saavat tuotettaan enemmän kaupaksi jos ostaja uskoo, että se on tehty juuri hänelle. Julkkikset, etenkin teinitähdet ovat aivan yhtä todellisia henkilöitä kuin esimerksiksi Doctor Who. He ovat hahmoja, joilla on räätälöity identiteetti ja joille kerrotaan mitä heidän tulee sanoa, jotta heidän tuotteensa myy mahdollisimman paljon. 

Mietitään hetki, mistä tässä edes on kysymys. Yksi pidetty bändi jatkaa uraansa yhtä jäsentä pienempänä. Näin on käynyt vaikka kuinka monta kertaa ennenkin. One Direction on vieläpä lauluyhtye, eli mukaan jää vielä neljä laulajaa. Led Zeppelinin, yhden maailman arvostetuimmista hard rock-yhtyeistä, rumpali kuoli vuonna 1980, ja bändi hajosi siihen. Guns 'n' Rosesissa taitaa olla yksi alkuperäisjäsen jäljellä. Nyt kukaan ei kuitenkaan ole kuollut ja One Directionkin jatkaa musisoimista. 

Ei ole mitenkään fine uhkailla ja kiristää ihmisiä, ei edes julkkiksia. Pahemmistakin asioista on selvitty ihan ilman veitsiä ja partateriä. Muutenkin viiltely mistä tahansa syystä on typerää, ajattelematonta ja epäkunnioittavaa. Sinulle on lahjoitettu luultavasti täysin hyvä ja toimiva vartalo ja sen lisäksi olet saanut syntyä ja elää hyvinvointivaltiossa. Ja sinä päätät tuhota sen vartalon ja pahimmassa tapauksessa myös sen elämän. Itsetuhoisuus ei ratkaise mitään. 

Jos tuntuu siltä, että tekee mieli satuttaa itseään, hanki hoitoa. Se ei ole tervettä eikä normaalia, ja kuten sanoin, siihen jää koukkuun. Apua on saatavilla. Juttele vaikka jollekulle. Vaikka sitten minulle, yhteystiedot löytyvät blogini vasemmalta laidalta. 

33. F*ministi

On kysymys, jota on pyöritelty ympäriinsä iät ja ajat, oikeastaan yhtä pitkään kuin naisten asema on ylipäätään ollut yleinen kysymys: Voiko mies olla feministi? 

Itse haluaisin sitä vastoin kysyä: Miksi mies ei voisi olla feministi? 

Toisin kuin useat ajattelevat, naisten aseman parantaminen ei tarkoita miesten aseman huonontamista. Toki tasa-arvoisessa maailmassa esimerkiksi miespuolisia päättäjiä olisi nykyistä vähemmän, mutta silloinkin olisimme vasta tasa-arvoisia.

Sanan "feminismi" välttäminen vaikuttaa omaan silmääni lähinnä siltä, että pyritään välttämään kaikkea mikä voisi jollain tavalla olla naismaista. Tämän takia keksitään myöskin naurettavia kiertonimiä kuten "egalitarismi" tai "equalismi". 

Ehkä siksi monet miehet -ja itse asiassa naisetkin- välttävät nimitystä feministi. Emme ole vieläkään päässeet ajatuksesta, että naiseus olisi hävettävää, alentavaa tai mitätöntä. Samasta syystä vaikkapa sana naistenlehti herättää aivan erilaisen mielikuvan kuin aikakauslehti, vaikka oikeastaanhan sanojen merkityksillä ei ole paljoakaan eroa. 

Toisin kuin uskotaan, feministinaiset eivät pyri olemaan miesmäisiä. Miksi pyrkisivät, feminismin tavoitehan on muuttaa naisellisuus arvostettavaksi. Monet feministit kuitenkin ovat miesmäisiä habitukseltaan, koska on helpointa nousta vastustamaan sukupuolirooleja jos itse on mahdollisimman kaukana niistä. 

Ehdotan, että lopettaisimme kaiken naisellisen välttelyn. Ehkä silloin se fem-tavukaan ei tuntuisi niin ylitsepääsemättömältä.

32. Toiset tytöt, oikeat tytöt

Joskus tuntuu, että naissukupuoli on jakautunut kahtia: On "oikeita" tyttöjä, jotka laittautuvat aamuisin tunteja, näyttävät hyviltä, tekevät tyttöjen juttuja ja viihtyvät keskenään. Sitten on poikatyttöjä, jotka eivät välitä meikeistä tai hienoista vaatteista, hengaavat poikien kanssa ja lukevat itsensä mieluummin yhdeksi pojista kuin naissukupuoleen kuuluviksi. Näiden kahden ryhmän välillä tuntuu vallitsevan jonkinlainen sota. Kummatkin halveksivat toisiaan. Poikatytöt eivät ansaitse tytön arvonimeä, kun taas tyttötytöt ovat feikkejä ja pinnallisia. 

Minä puolestani sijoitun jonnekin näiden välille. Löydän helpommin yhteisen kielen vastakkaisen sukupuolen kanssa, tykkään poikamaisina pidetyistä asioista (kuten esimerkiksi raskaammasta rockista), enkä suhtaudu ulkonäkööni erityiseen intohimoisesti. Toisaalta, päivästä riippuen, tahdon joskus käyttää minihametta ja huulipunaa, omistan lähes 50 pullon kynsilakkakokoelman ja pidän ruoanlaitosta. Tämän takia pidän kahtiajakoa aivan naurettavana.

Naiseutta on enemmän kuin yhdenlaista. On olemassa naisia jotka kulkevat stiletoilla ja juoruavat ystävistään selkien takana. Mutta siilitukkaiset huppareihin verhoutujat eivät ole yhtään sen vähempää naisia. 

On ok viihtyä poikien keskellä ja olla välittämättä ulkonäöstään. Sen sijaan ei ole ok väheksyä niitä tyttöjä jotka eivät tee näin. Naisvihan rumin muoto on naiset vihaamassa naisellisempia naisia. 

Meidän ei pitäisi vihata toisiamme. Täydellisessä maailmassa jokainen saisi toteuttaa olemustaan juuri niin kuin haluaa. Naiseus on sukupuoli, eikä siihen liity ohjekirjaa. 

31. Voi miesparkoja! (osa 2)

Ensimmäinen tekstini aiheesta

Tätä tapahtuu melko usein. Mies kokee olonsa uhatuksi tai loukatuksi sukupuolensa vuoksi ja pitää siitä ääntä. Samaan aikaan lähes jokainen nainen kuulee päivittäin useita seksistisiä kommentteja, mutta ei sano mitään koska kuulee niitä koko ajan ja on tottunut sellaiseen.

En taaskaan ole väittämässä, ettei miehillä ole ongelmia tai etteivät he kohtaa seksismiä. Mutta haluaisin raottaa verhon toista puolta. 

Minusta on alkanut tuntua yhä enemmän siltä, että maailma on tehty miehelle. Tarkemmin sanottuna valkoiselle, rikkaalle ja fyysisesti terveelle heteromiehelle. Ei ole sattumaa, että ehdottomasti suurin osa maailman johtajista täyttää tämän määritelmän.

Seksismin jakautumista voisi ajatella jäävuorena: 

On naisiin näkyvästi kohdistuvia haittoja, joista miehetkin saavat osansa. Esimerkiksi palkkaerot, pakkoarmeija ja huoltajuuskiistat ovat tällaisia. Sitten on niitä haittoja, jotka eivät kohdistu miehiin. Niistä vain ei puhuta niin paljoa, koska "ykköstason" kansalaiset eivät kärsi niistä. Tarkoitin tätä, kun sanoin että maailma on tehty valkoisille rikkaille heteromiehille. Kyseessä on myös sama ilmiö, kun ebola aiheuttaa suuremman kalabaliikin kuin nälänhätä. Vain toiseen niistä kuolee rikkaatkin. 

En todennäköisesti sanoisi näin, jos olisin vastakkaista sukupuolta. Sukupuolten välinen epätasa-arvo on aivan yhtä suuri ongelma silloinkin kun siitä eivät kärsi miehet. On väsyttävää joutua jatkuvasti todistamaan, että on tismalleen saman arvoinen vaikka ei omista penistä. 

Olen sitä mieltä, että meidän etuoikeutettujen pitäisi käyttää asemaamme vähemmän onnekkaiden auttamiseen. Maailma ei parane sillä, jos meille riittää että meillä on kaikki hyvin.

30. Katsojan silmissä

Tämä on pyörinyt viikon verran ympäri nettiä. Itse video on ihan mielenkiintoinen; on jännä miettiä, millaista vartaloa on milloinkin pidetty kauniina ja minkälaiset asiat siihen ovat vaikuttaneet. 

Videolla esimerkiksi tulee ilmi, että renessanssin aikana pyöreä vatsa ja muutenkin runsas ulkomuoto oli tavoiteltavaa. Kuten myös että 1990-luvulla kauniina pidettiin poikamaista vartaloa pitkillä jaloilla. Kun luin videon kommentteja Iltalehden sivuilla, huomasin yhden niitä yhdistävän tekijän. Hyvin monet hurrasivat renessanssin ja 1920-luvun naisihanteille, eli niille muhkeammille vartaloille.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, muhkeudessa ei ole mitään pahaa. Ei myöskään laihuudessa. Itse asiassa niin kauan kuin vartalo on terve, on se juuri oikeanlainen. En nyt siis moiti itse kauneusihanteita, vaan niihin suhtautumista. 

Kauneusihanteet muodostuvat sen mukaan, millaiset vartalot ovat yleisiä ja millaiset eivät. Nykyajan kauneusihanteita voi sanoa epärealistisiksi, mitä ne kieltämättä osittain ovatkin, mutta on otettava huomioon, että kauneusihanteet ovat aina olleet aivan yhtä epärealistisia, ajat vain ovat muuttuneet. 1600-luvulla suurimmalla osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ollut varaa olla lihavia. Vain harvalla oli tarpeeksi rahaa syödä niin paljon ja liikkua niin vähän, että runsas ulkomuoto olisi ollut mahdollinen. Nykyään suuri osa ruumiillisesta työstä on automatisoitu ja ruoka on ravintopitoisempaa kuin 500 vuotta sitten. 

Myönnetään, itsekään en liioin pidä siitä että nykyään kauniina pidetään hoikkaa vartaloa ja isoja tissejä. Myönnetään sekin, että tämä johtuu siitä että en itse sovi tähän kauneusihanteeseen. Sen takia varmasti myös monet lihavat naiset toivoisivat elävänsä renessanssissa. 

Kauneusihanteet kuitenkin ovat sitä mitä ovat. Eri asia on se, miten niihin suhtaudutaan. Kauneusihanteet eivät ole nykyajan kymmenen käskyä naisille, joita tulee noudattaa yhteisöstä ulossulkemisen uhalla. Kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan, mutta niin myöskin ihmisen elämällä on muutakin merkitystä kuin olla viehättävä muiden silmissä.  

29. Hormoneja, hormoneja

Kuukautiset, tuo säännöllinen muistutus naisen hedelmällisyydestä. Elintoiminto, johon liittyy ennätysmäärä tabuja, rituaaleja, hämmennyksiä ja kiusallisia keskusteluja. 

Ja vaikenemista. Monien mielestä naisen on ällöttävää tai epäsovinnaista puhua kuukautisistaan. Etenkin miesten keskuudesta tuntuu löytyvän näin ajattelijoita. Ja ymmärtäähän sen toisaalta. Ehdottomasti suurin osa miehistä ei ole ikinä kokenut eikä tule ikinä kokemaankaan menstruaation iloja, joten on hämmentävää kuulla vaikerrusta asiasta, johon ei voi samastua. Naisena minun on kuitenkin puolustauduttava sanomalla, että siihen aikaan kuusta ei oikein pysty olemaan viittä minuuttia pidempään ajattelematta tilaansa, ja jollekulle siitä on puhuttava. 

Ristiriitaista kuitenkin on se, että vaikka naisen ei olisi sopivaa mainita kuukautisistaan, miehen on sopivaa kysyä kiukkuiselta, surulliselta, vihaiselta tai ylipäätään tunteitaan osoittavalta naiselta, onko tällä se aika kuusta. Samaa tapahtuu myös silloin, kun nainen on raskaana. Ärtynyt olo ja vihantunteiden purku johtuu automaattisesti hormoneista, ei toki siitä että jotain olisi todella pielessä. 

Kuukautisista kyselemällä alistetaan naista. Kyllä, hormonit vaikuttavat ajatustoimintaan ja lisäävät ärsyyntymiskynnystä. Eikä se vatsassa vellova kipukaan kauheasti kohota mielialaa. Mutta on vain yksinkertaisesti väärin ja sen lisäksi sopimatonta olettaa, että jos nainen ilmaisee tyytymättömyytensä johonkin, vika olisi naisessa itsessään.

Kuukautiset eivät todellakaan ole se ihanin osa naiseutta. Tätä vain pahentaa niihin liitetty sosiaalinen stigma. On jotenkin hirvittävän noloa, jos taskusta putoaa lattialle tamponi julkisella paikalla. Ylipäätään jos joku saa tietää naisen poistavan limakalvoaan, on se häpeän ja jopa kiusaamisen paikka. Miksi täysin luonnollisesta asiasta on tehty niin hävettävä ja peiteltävä? Fakta kuitenkin on, että monet naiset eivät voi menstruaatiolleen mitään. Kivaa se ei varmasti ole kenellekään - naisille tai heidän lähipiirilleen, mutta siihen voisi suhtautua häpeällistämisen sijaan ymmärtäen. 

28. Lä-lä-läskiä!

Olen viimeiset päivät sovitellut ylleni vanhojenpäivän tanssiaispukuani miettien, onnistuuko se peittämään ne ruumiinosat, joissa on liikaa rasvaa ja kompensoimaan niitä, joissa sitä on liian vähän. Ja aina välillä herään miettimään: Miksi ihmeessä ajatukseni pyörivät niin paljon rasvasolujen ympärillä?

On ihan ok pyrkiä pysymään terveellisessä muodossa. Ollakseni rehellinen, en ole ikinä ollut ylipainoinen. Oikeastaan suurin osa ihmisistä eivät ole ikinä olleet ylipainoisia. Silti vuonna 2013 yli 60% 14-15 -vuotiaista tytöistä vastasi kyselyssä halunneensa pudottaa painoa. Saan kuulla lähes päivittäin, kuinka kauniit ja terveen näköiset ihmiset surevat roikkuvaa vatsaa tai takapuolta. He ovat omasta mielestään läskejä, vaikka heillä voisi olla helposti kymmenenkin lisäkiloa, eikä siltikään puhuttaisi ylipainosta. 

Mutta tämä ei jää edes läskiyden välttelemiseen. Voisin tutkia hieman vuonna 2014 julkaistujen musiikkikappaleiden sanoituksia.

"Where my fat ass big bitches in the club?

Fuck those skinny bitches,
Fuck those skinny bitches in the club"

~Nicki Minaj

"I won't be no stick figure silicone Barbie doll"

~Meghan Trainor

Eli siis sen lisäksi, että pitäisi olla laiha, pitäisi silti omistaa iso, silti kiinteä takalisto ja isot tissit. Kysyn vaan: Miten ihmeessä? Ja ohimennen: Meghan Trainor ei ole edes varsinaisesti lihava, vaikka hänen julkisuuskuvansa perustuu sille että hän on muka plus-kokoinen. Ainakin musiikkivideoissaan hän näyttää erittäin normaalilta.

Family Guy on pitkälti lempisarjani, mutta silti sen esittämässä naiskuvassa on moittimisen varaa. Mieshahmoja on laihoja, lihavia, rampoja, lyhyitä, pyöreitä ja raamikkaita ja vaikka mitä muuta, mutta naisia on vain yhdessä muodossa. Loisinkin hahmo on synnyttänyt kolmesti ja silti hän näyttää putkahtaneensa alusvaatekuvastosta. Sitten toki on Meg, joka sarjassa tuodaan esille läskinä ja epäviehättävänä, vaikka hänhän näyttää juuri siltä, miltä suurin osa naisista todellisuudessa näyttää. Valitettavasti sama pätee pitkälti kaikkiin populäärikulttuurin tuotteisiin. 

Suurin osa TV:ssä ja elokuvissa näytettävistä naisvartaloista ovat pitkiä ja tiimalasin mallisia, unohtamatta yhteensopivia, terhakoita rintoja ja reisivakoa. Ne hahmot, jotka eivät ole tällaisia, ovat joko pahiksia tai sitten ei-vakavastiotettavia. Ja koska fiktiiviset tuotokset heijastelevat todellista maailmaa, me opimme luulemaan että todellisuudessakin suurin osa naisista on tällaisia, vaikka oikeasti asia on päinvastoin. Media opettaa ihmisille hyvin vääristyneen kuvan "normaalista" naisvartalosta. 

Kuten sanoin, on hyvä pyrkiä pysymään terveellisissä mitoissa. Mutta vaarallisen ylipainon ja reisivaon puuttumisen välillä on hienoinen ero. Tai oikeastaan ammottava kuilu. 

27. Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita

Kuvittele:

Lapsi leikkii vauvanukella. Hän on nimennyt sen Tuiskuksi. Hänestä on ihanaa työntää Tuiskua rattaissa ja tarjota sille maitoa pienestä tuttipullosta. Joka ilta lapsi peittelee Tuiskun pieneen puiseen nukensänkyyn ja pussaa sitä otsalle hyvän yön toivotuksena. 

Samaan aikaan toisaalla toinen lapsi liikuttelee kiiltävää leikkiautoa hiekkalaatikkoon tasoittamallaan autoradalla. Hänestä tulee isona rallikuski, se on ihan selvä. 

Kirjoittaja ei antanut lapsille sukupuolia, mutta sinä taisit antaa. Jos et, olen ylpeä sinusta.

Elämme maailmassa, jossa ajatellaan edelleen olevan eri ammatteja eri sukupuolille. Kätilöt, ompelijat, sairaanhoitajat, tarjoilijat, lastentarjaopettajat, siivoojat ynnä muut yleistetään usein naispuolisiksi, kun taas lakimies, putkimies, sähkömies, palomies, luottamusmies, asiamies, esimies, ja kirvesmies yleistyvät jo nimen perusteella miesten hommiksi. Sitten, kun valitsee ns. toisen sukupuolen ammatin, onkin lakinainen tai miessairaanhoitaja. 

Voisiko tämä johtua osittain siitä, että nuket ja leikkiuunit ovat tyttöjen leluja, kun pojille suunnataan leluaseita, pikku- ja isompia autoja sekä leikkityökaluja? 

Uskon että puhtaasti biologisia eroja lukuunottamatta kaikki erot sukupuolten välillä ovat keinotekoisia. Keinotekoisiin eroihin lasken myöskin sukupuolittuneen hakeutumisen eri ammattialoille. Alun tarinanpätkällä halusin viestiä, että ihmiset kasvattavat lapsiaan liikaa sukupuolen perusteella. Loppujen lopuksi sillä, mitä löytyy lapsen jalkojen välistä, ei ole varsinaisesti merkitystä lapsen luonteeseen, valintoihin tai elämään. Tai ei olisi, ellei sen perusteella hankittaisi lasten leluja, vaatteita ja huonekaluja.

En nyt väitä, ettei ole olemassa pikku-prinsessatyttöjä tai machopoikia. Varmasti on ja saakin olla, mutta yleensä nämä roolit asetetaan lapsille kysymättä. Ja kun lasten maailma jaetaan kahtia sukupuolen perusteella, miten se voisi olla vaikuttamatta aikuisten maailmaan? 

Ammatit ovat ihmisten tekemiä, ja niin ovat myös ammattistereotypiat. 

26. Ken on meistä kaikkein kaunein?

Varoitus: saattaa sisältää provosoivia ajatuksia.

Kuvassa on Adalia Rose. Hänellä on harvinainen oireyhtymä, joka johtaa kehon hyvin nopeaan vanhenemiseen. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tukevat häntä sanomalla että hän on kaikesta huolimatta kaunis, eikä muuta väittävistä pidä välittää. Sama juttu aina, kun julkisuuteen ponnahtaa jostain sairaudesta tai muusta häiriöstä kärsivä tyttö tai nainen. 

Tietysti jokainen näkee kauneuden eri tavalla, mutta yleisesti kauneusihanteet ovat hyvin kaukana tästä. Enkä nyt tarkoita haukkua kaikkia, jotka eivät täytä kauneusihanteita. Haluan kuitenkin kysyä: Miksi me sanomme kauniiksi niitä asioita, jotka eivät varsinaisesti sitä ole?

"Kauneus on enemmän sisäistä." Ei ole. Kauneus on ulkoinen tekijä. Mukava luonne, vilpitön halu auttaa ihmisiä, luonteen lujuus ja ylitsevuotava rakkaus kaikkea kohtaan ovat täysin eri asia. Itse myöskin arvostan tällaisia piirteitä ihmisissä paljon enemmän kuin ulkokuorta. Mutta nämä piirteet eivät tee ihmisestä kaunista, ne tekevät hänestä vain ihailtavan ja mahtavan ihmisen. 

Adalia Rose tai Lizzie Velasquez eivät ole perinteisessä mielessä kauniita, mutta arvaa mitä! Heidän ei tarvitse olla. Heillä lienee parempaakin tekemistä kuin pyrkiä olemaan viehättäviä. Ihmisen olemassaoloa ei tarvitse perustella sillä, että hän on kaunis. Ja jos joku on kaunis, se ei tee hänestä sen tärkeämpää tai parempaa ihmistä. 

Ihmiset palvovat kauneutta aivan liikaa. Meikkiteollisuus on miljardibisnestä, koska on aina olemassa joku, joka haluaa näyttää vähän nuoremmalta, vähän hoikemmalta, vähän ruskettuneemmalta tai vähän vähemmän huonoihoiselta. Ja jos nainen on kaunis, se on tärkeintä mitä hän on. Hän ei enää voi olla vain muusikko, lääkäri tai autonasentaja. Hän on kaunis muusikko, kaunis lääkäri tai kaunis autonasentaja. 

Mutta kenenkään ei täydy olla kaunis ollakseen itsevarma ja rakastaakseen itseään. Kauneus ei ole parasta, mitä ihminen voi olla.

25. Johan on markkinat

Tähän mennessä varmasti jokainen on kuullut puhuttavan seksuaalisesta markkina-arvosta. 

Markkina-arvoteoria on ajatus siitä, että ihmisen haluttavuus määrittyy kysynnän ja tarjonnan perusteella, ja että on olemassa kellokäyrämäinen asteikko, jolle kaikki ihmiset sijoittuvat viehättävyytensä perusteella. Markkina-arvon voi määrittää numerolla nollasta kymmeneen. Omaa arvoaan voi sitten nostaa tai laskea.

Miehen markkina-arvo määrittyy pitkälti varakkuuden ja lihaksikkuuden mukaan. Ulkonäöllä on sen verran merkitystä, että riittää että siitä pitää huolta, eikä ole kovin vastenmielinen. 

Naisen arvo on suurimmilta osin ulkonäössä ja käytöksessä. Paras mahdollinen nainen on sellainen, jolla on blondit hiukset (ei kuitenkaan feikin näköiset), joka on laiha (mutta muodokas), ja joka pukeutuu ja käyttäytyy naisellisesti (ei kuitenkaan pukeudu liian hutsumaisesti). Naisellisella käyttäytymisellä tarkoitetaan avointa flirttailua (jota ei kuitenkaan saisi harrastaa ihan kaikkien kanssa, naisen arvohan laskee sitä mukaan kun tuotetta käytetään).  

Markkina-arvosta jupisijat menevät pieleen siinä, että muita ihmisiä ei pitäisi määrittää sen perusteella, miten pantavia he ovat. Olen aiemminkin todennut, että ihmisyyteen kuuluu muutakin kuin pariutuminen. 

Toisekseen, ei ole olemassa sellaista massaa kuin "naiset" tai "miehet". Näin ollen ei voida sanoa, että miehet tykkäävät laihoista blondeista. Kyllä varmasti on niitäkin miehiä jotka niistä tykkäävät, mutta on niitäkin, joiden mielestä lihaksikas punapää on se kaikista viehättävin. Eikä unohdeta, etteivät kaikki miehet pidä naisista laisinkaan. Sama pätee myös päin vastoin. On olemassa vain yksilöitä, joista kukin tykkää mistä tykkää. Ei ole mitään järkeä tehdä itsestään mahdollisimman markkina-arvokasta että voi miellyttää suurinta osaa jostain ryhmästä. Loppujen lopuksi kun niitä kumppaneita ei tarvitse kovin montaa elääkseen. Minä olen mieluummin juuri sellainen kuin haluan, ja etsin jonkun joka tykkää minusta tällaisena.

Jonkun mielestä varmasti laskin markkina-arvoani viime lauantaina värjätessäni hiukseni tummiksi. Varmasti myös feminismilläni ja miesmäisellä ajatusmallillani on vaikutusta viehättävyyteeni joidenkin silmissä. Itse kuitenkin tunnen oloni kauniimmaksi ja paremmaksi kuin koskaan, ja se on enemmän kuin tarpeeksi. 

Seuraavan kerran kun kehität mielipiteen siitä, miltä jonkun pitäisi näyttää tai miten käyttäytyä, pidä se itselläsi. Nimittäin ellei hän erikseen kysy sinulta, häntä todennäköisesti ei voisi vähempää kiinnostaa. 

24. Meikillä vai ilman?

Olen huomannut aika hassun asian: monet miehet sanovat että heidän mielestään naiset näyttävät paremmilta ilman meikkiä. Kuitenkin noin 96% niistä kerroista, kun joku miespuolinen (seurustelukumppaneita lukuunottamatta) on sanonut minua kauniiksi, on se tapahtunut silloin kun minulla on enemmän meikkiä kuin yleensä. 

Oma tyylini on muuttunut hyvin luonnolliseksi viimeisen vuoden aikana, puhtaasti laiskuuteni vuoksi. Käytän aamuistani mieluummin aikaa nukkumiseen, kuin itseni koristeluun. Lisäksi olo on mukavempi ilman painavaa meikkikerrosta. Olen käyttänyt ripsiväriä viimeisen seitsemän kuukauden aikana ehkä kahdesti, ja olo on loistava. 

En silti ajattele, että ne ihmiset jotka tykkäävät meikata, olisivat jotenkin feikimpiä kuin minä. Jotkut haluavat tuoda persoonaansa esille ulkonäkönsä avulla, eikä siinä ole yhtään mitään väärää. Minä harrastan pianonsoittoa, mikä on ihan yhtä lailla tapa ilmaista itseään. 

Etkös sinä valehtele ulkonäöstäsi käyttämällä vaatteita?

Samaa voisi soveltaa tatuointeihin. Tatuoinnin omistajahan valehtelee ulkonäöstään, koska minä en ainakaan tiedä ketään joka olisi syntynyt kyyhkysen kuva rinnassa tai jonkun nimi kirjailtuna käsivarteen. En kyllä myöskään tiedä yhtäkään tatuoinnin ottanutta, joka olisi ottanut sen miellyttääkseen jotakuta muuta kuin itseään.

On yleinen harhaluulo, että meikkiä käytetään muita ihmisiä varten. Jos minä päätän peittää tummat silmänaluseni tai punata huuleni, teen sen tunteakseni oloni paremmaksi. Samalla tavalla joinain päivinä haluan käyttää tyköistuvia vaatteita, koska haluan juuri sinä päivänä tuntea oloni naiselliseksi. Sitten on niitä päiviä joina minua ei voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän. Yritän tällä sanoa, että olen ihan yhtä nainen, ihan yhtä ihminen ja ihan yhtä aito, oli naamassani sitten nk. sotamaalaus tai ei yhtään mitään. 

Ihmisen erottaa eläimestä muun muassa se, että ihminen käyttää vaatteita. Toisin sanoen peittää luonnollisia osia itsestään. Toisin sanoen on tietoinen omasta vartalostaan ja häpeää sen rumempia kohtia. Kosmetiikka on vain luonnollinen jatke tälle ilmiölle, ja sitä käyttävät monet miehetkin.

Haluan sanoa meemin laatineelle ihmiselle: Jos pelkäät naisen paljastuvan todellisuudessa vähemmän näyttäväksi kuin tavatessa, silloin vika ei ole siinä naisessa. 

Sama ihminen, saman arvoinen