39. Fiktiivisen maailman patriarkaatti

Tiesitkö, että Pixarin elokuvissa 75% hahmoista on miespuolisia ja kaikista ihmishahmoista vain kaksi (Ihmeperheen Hyytäjä ja UP:in Rasmus) on ei-kaukasialaisia? Lue lisää vähemmistöjen esillepanosta.

Elokuva- ja tv-maailmassa on valloillaan käsitys, että hahmoja luodessa valkoinen heteromies on oletusarvo, ja poikkeavuudet tästä täytyy perustella jotenkin juonen tai taiteellisuuden kannalta. Tämän vuoksi järkyttävä enemmistö etenkin päärooleista on valkoisia heteromiehiä. Miksi tällä on väliä? Koska järkyttävä enemmistö tosielämän ihmisistä ei ole valkoisia heteromiehiä. Näin ollen hyvin - hyvin - suuri osa katsojista jää vaille hahmoa johon voi samastua. 

Kurkataanpa yhtä vanhemmista teksteistäni:

Melkein missä tahansa fiktiivisessä tuotteessa näkee valtavan kirjon erilaisia mieshahmoja, aivan kuten oikeassakin elämässä on valtava kirjo erilaisia miehiä. Naishahmot sen sijaan usein perustuvat stereotypioille, jolloin usein naishahmon osan juonesta voi päätellä jo hänen ulkonäöstään. Esimerkiksi minun näköiseni hahmo (tummat hiukset, lukulasit, luonnollinen meikkaustyyli ja jalassa tennarit) on lähes aina vähän ulkopuolisempi, ujompi ja hiljaisempi (yleensä neitsyt) hyvis, joka on vastakohta vaaleatukkaisille, muodikkaille ja hyvännäköisille "lutkille". Huippukohdassa elokuva-Meeri ottaa lasit pois ja vetää mekon ylleen, ja onkin yllättäen kauniimpi kuin kukaan ja saa luokan komeimman pojan tai jotain sinne päin. 

Kuitenkaan tosielämä-Meeri ei todellakaan samastu elokuva-Meeriin. En koe itseäni hiirulaiseksi tai epäviehättäväksi, enkä varsinkaan hiljaiseksi. Myöskään luonnonblondina en osta ajatusta siitä että blondit ovat automaattisesti löyhin perustein seksiä harrastavia mean girlsejä. 

On olemassa Bechdelin testi, joka arvioi fiktiivisten teosten sukupuolten esillepanoa. Testissä on kolme kohtaa:

1. Teoksessa tulee olla vähintään kaksi naishahmoa, joilla on nimet.

2. Naisten täytyy puhua toisilleen.

3. Puheenaiheena ei ole mies. 

Ei pitäisi olla paljon vaadittu, mutta silti valtaosa elokuvista ei läpäise testiä. 

Kuinka maailmasta voisi tulla tasa-arvoinen, kun media - joka on myös eräänlainen ikkuna tosielämään - maalaa kuvaa maailmasta jossa valkoiset miehet ovat pääosassa?

Haluaisin kertoa kaikille, jotka tekevät fiktiivisiä hahmoja, olivat ne sitten elokuviin, tv-sarjoihin, peleihin tai kirjoihin, että hahmo voi olla lihava, nainen, aasialainen tai musta ihan vain siksi koska tosielämässä on lihavia, naispuolisia, aasialaisia ja mustia ihmisiä. 

38. Teksti, jota en halunnut kirjoittaa

Tämän vuoden maaliskuussa Helsingin Tapanilassa viisi poikaa joukkoraiskasivat 20-vuotiaan naisen. Tekijät saivat tuomioksi vuoden ehdollista vankeutta ja 5000 euroa korvauksia naiselle henkisistä kärsimyksistä. 

Käteni tärisevät, kun kirjoitan tätä, koska tämä aihe herättää minussa niin paljon inhoa, ahdistusta ja raivoa. Hyvät lukijat, tänään kirjoitan raiskauskulttuurista. 

Tiedätkö, miksi raiskausvitsejä ei pitäisi kertoa? Siksi, että jos seurassa on naisia, todennäköisyys on ainakin yksi viidestä, että hän on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.

Raiskauskulttuuri pähkinänkuoressa on sitä, että naisen on hyvinvointivaltioissakin todennäköisempää joutua seksuaalirikoksen uhriksi kuin valmistua korkeakoulusta. Kehitysmaissa nainen joutuu raiskatuksi todennäköisemmin kuin oppii lukemaan. 

Liian usein raiskatulta naiselta kysytään, mitä hänellä oli yllään, ei kai hän vain provosoinut raiskaajaansa näyttämällä liikaa ihoa. Meitä opetetaan baareissa vahtimaan juomiamme, ettei kukaan laita niihin tainnuttavia aineita. Meille markkinoidaan myös kynsilakkoja, jotka vaihtavat väriä jos ne altistuvat tällaisille aineille. Me emme myöskään saa juoda liikaa, ettei joku käyttäisi humalatilaamme hyväkseen. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että myös Tapanilan joukkoraiskaustapauksessa tuomari alensi raiskaajien tuomioita, koska saattaisi olla heidän kehitykselleen vahingollista viettää nuoruusvuosia vankilassa. Muutama vuosi sitten USA:ssa nousi julkisuuteen tapaus, jossa kaksi nuorta poikaa oli useamman kerran brutaalisti raiskannut sammuneen tytön kotibileissä. Media keskittyi raiskatun ihmisen kärsimysten sijasta voivottelemaan sitä, miten poikien jalkapallourat ja tulevaisuudet murskaantuisivat siitä, että he tapauksen myötä leimautuvat seksuaalirikollisiksi.

Olisivat miettineet sitä ennen kuin tekivät vapaaehtoisesti seksuaalirikoksia. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että luulemme ettei mies voi tulla raiskatuksi.

Raiskauskulttuuri on sitä, että listoille nousee musiikkia, joka kirjaimellisesti kertoo raiskauksesta ihannoivaan sävyyn.

Vanha feministinen sanonta kuuluu: "Sen sijaan, että opettaisimme naisia olemaan tulematta raiskatuiksi, mitä jos opettaisimme raiskaajia olemaan raiskaamatta."

Haluan vähän avata tätä. Monet ovat älähtäneet, ettei murhaajiakaan saa lopettamaan murhaamista sillä että heille sanotaan murhaamisen olevan väärin. Ei tietenkään. Emme me sitä haekaan. Suurin osa raiskauksista eivät ole sellaisia, että Jammu-setä hyppää puskasta ja raiskaa satunnaisen uhrin. Suurimmassa osassa tapauksista uhri tuntee raiskaajan ennestään. 

Ongelma ei ole siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi että raiskaus on väärin. Ongelma on se, ettei heille opeteta, mitä eroa on tavallisella seksillä ja raiskauksella. Usein raiskaaja ei edes tiedä raiskaavansa, koska kukaan ei ole kertonut hänelle että seksuaaliseen toimintaan tarvittaisiin molemminpuolinen suostumus. 

Raiskauskulttuuri on sitä, ettei yläkoulun terveystiedon opetussuunnitelmaan kuulu perustietopakettia siitä, mitä on seksiin suostuminen, ja ennen kaikkea mitä se ei ole. Tässä on Laci Greenin video aiheesta. 

Ennen kaikkea raiskauskulttuuri on sitä, että me elämme vieläkin uskomuksessa, että miehuuteen kuuluu väkisin raiskausvietti. Että miehet ovat eläimiä jotka eivät seisokin iskiessä tai muuten vain tilaisuuden tullessa kykene kunnioittamaan toisen ihmisen kehoa ja rajoja. 

Minä en suostu uskomaan, että peniksen omistaminen tekee ihmisestä hirviön. Hirviön tekee se, ettei hänelle opeteta miten sitä kuuluu käyttää.

37. Elämä ja valinta

Abortti puhuttaa monia. On niitä, jotka vastustavat sitä ja sanovat olevansa "pro life" eli elämän puolella. Sitten on niitä joiden mielestä abortin pitäisi olla saatavilla jos nainen sellaisen haluaa. He sanovat olevansa "pro choice" eli valinnan puolella.

Pro life -ihmiset vetoavat yleensä siihen, että sikiöllä on helmöittyessä saatu oikeus kehittyä häiriöttä äitinsä kohdussa ja syntyä elävänä. Iskulauseet kuten "Elämä alkaa hedelmöityksestä" ja "Abortti on murha" ovat yleisiä heidän keskuudessaan. He myös osaavat tuoda esille sen, että abortin laillistamisen jälkeen Yhdysvalloissa on tehty enemmän abortteja kuin natsi-Saksassa tapettiin juutalaisia (koska natseihin rinnastaminen on loistava tapa saada joku näyttämään pahalta). 

Itsensä nimittäminen elämän puolustajiksi antaa toki hienon kuvan aatteesta. Valinnanvapauden puolustaminen ei kuitenkaan tarkoita elämän vastustamista. Aborttien vastustajat yleensä keskittyvät perustelemaan kehittymättömän sikiön ihmisyyttä ja unohtavat sen, että myös nainen, jonka sisällä sikiö kehittyy on ihminen, ei vain kohtu. 

En itse ole ikinä ollut raskaana, joten en ehkä ole paras henkilö puhumaan tästä. Puhun silti. Raskaus on naisen keholle hyvin rankka ja radikaali poikkeustila. Sisäelimet pakkautuvat hyvin ahtaalle vatsan yläosaan sikiön vallatessa tilaa naisen sisältä. Hormonimuutokset hämmentävät naista itseään ja lisäksi kaikkia ympärillä. Raskaus myös estää monien asioiden tekemisen. En nyt sano ettei yhdeksän raitista kuukautta olisi hyväksi kenelle tahansa, mutta entä jos nainen harrastaakin extreme-urheilua tai haluaa matkustella? Monet naiset ovat valmiita käymään tämän kaiken läpi tuodakseen maailmaan toivotun lapsen. Mielestäni kuitenkaan kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa toista ihmistä käymään tätä läpi. 

Yleinen pro life -argumentti on se, että sikiö tuntee kipua jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, mikä vahvistaa abortin moraalista kyseenalaisuutta. Taas unohdetaan se, että myös nainen tuntee kipua raskauden ja etenkin synnytyksen johdosta. Sikiöstä poiketen naisella on myös tarpeeksi kehittynyt tietoisuus käsittelemään, ymmärtämään ja muistamaan kipu. 

Otetaan huomioon sekin, että ihmisillä on laissa kirjattu kehon itsemääräämisoikeus. Edes kuolleelta ruumiilta ei ole laillista ottaa elimiä muiden hengen pelastamiseksi ellei henkilö itse ole eläessään suostunut siihen. Jos ihminen pakotetaan käymään läpi yhdeksän kuukautta radikaaleja fyysisiä muutoksia hänen sisällään elävän sikiön vuoksi, hänellä on huonommat oikeudet kuin kuolleella ruumiilla.


Tietenkin ensi kädessä haluan, että ihmisiä rohkaistaisiin käyttämään ehkäisyä ettei epätoivottuja raskauksia tulisi. Kuitenkin ehkäisy voi pettää. Myös raiskaus voi johtaa raskauteen. 

Abortteja ei myöskään lopeteta sillä että ne kielletään lailla. Abortin voi tehdä myös laittomasti. Silloin se ei myöskään ole turvallinen naiselle itselleen. 

Pro choice ei tarkoita sitä että puolustetaan aborttia itsessään. Pro choice tarkoittaa sitä, että puolustetaan ihmisen vapautta tehdä myös sellaisia valintoja, joita itse emme välttämättä tekisi. 

36. Syntistä lateksia

KORTSUJA!

Taas on se aika vuodesta, kun ilmat lämpenevät ja vaatteet vähenevät. Punainen Risti ja YleX ovat 90-luvun puolivälistä lähtien jakaneet festivaaleilla ilmaisia kondomeja kesäilijöille. Kampanjaa säestetään jokavuotisella kesäkumibiisillä. 

Kun pari vuotta sitten kuulin kampanjasta ensimmäisiä kertoja, ajatukseni oli: 
"Hienoa, rohkaistaanpa nuorisoa harrastamaan seksiä holtittomasti!" Kasvua on onneksi tapahtunut omalta osaltani. Nykyisin mietin: 
"Hienoa, rohkaistaan nuorisoa harrastamaan seksiä turvallisesti!"

En nyt ala väittää, että jokainen yli 14-vuotias on jo aloittanut seksielämänsä. Sen sijaan väitän, ettei nuoria voi estää aloittamasta seksielämäänsä sillä, että seksistä ei puhuta lainkaan, tai siihen suhtaudutaan asenteella "ei saa." Koska rehellisesti: jos ihmiset haluavat harrastaa seksiä, niin he myös tekevät. On kyse vain siitä, rohkaistaanko heitä tekemään se turvallisesti. 

On myös ihan ok olla harrastamatta seksiä jos siltä tuntuu. Olen oppinut, että ainoastaan henkilöllä itsellään on oikeus mielipiteeseen seksielämästään. Toki sillä ehdolla että seksiä harrastetaan vahingoittamatta tai hyväksikäyttämättä muita. 

Kesäkumien jakaminen on erittäin tarpeellista ja erittäin hienoa. Juuri näin puretaan homehtuneita asenteita seksuaalisuutta kohtaan. Monilla on edelleen korkea kynnys ostaa kondomeita kaupasta. Festareilla hauskanpito toisen kanssa saattaa myös olla hyvin spontaania, eikä siihen olla osattu varautua. Onneksi laukun pohjalta löytyy kuitenkin Punaisen Ristin lahjoittama kortsu, ettei spontaani hauskanpito johda mihinkään peruuttamattomaan.

Joten nauttikaahan kesästä turvassa!