Tätä tapahtuu melko usein. Mies kokee olonsa uhatuksi tai loukatuksi sukupuolensa vuoksi ja pitää siitä ääntä. Samaan aikaan lähes jokainen nainen kuulee päivittäin useita seksistisiä kommentteja, mutta ei sano mitään koska kuulee niitä koko ajan ja on tottunut sellaiseen. En taaskaan ole väittämässä, ettei miehillä ole ongelmia tai etteivät he kohtaa seksismiä. Mutta haluaisin raottaa verhon toista puolta. Minusta on alkanut tuntua yhä enemmän siltä, että maailma on tehty miehelle. Tarkemmin sanottuna valkoiselle, rikkaalle ja fyysisesti terveelle heteromiehelle. Ei ole sattumaa, että ehdottomasti suurin osa maailman johtajista täyttää tämän määritelmän. Seksismin jakautumista voisi ajatella jäävuorena:
On naisiin näkyvästi kohdistuvia haittoja, joista miehetkin saavat osansa. Esimerkiksi palkkaerot, pakkoarmeija ja huoltajuuskiistat ovat tällaisia. Sitten on niitä haittoja, jotka eivät kohdistu miehiin. Niistä vain ei puhuta niin paljoa, koska "ykköstason" kansalaiset eivät kärsi niistä. Tarkoitin tätä, kun sanoin että maailma on tehty valkoisille rikkaille heteromiehille. Kyseessä on myös sama ilmiö, kun ebola aiheuttaa suuremman kalabaliikin kuin nälänhätä. Vain toiseen niistä kuolee rikkaatkin. En todennäköisesti sanoisi näin, jos olisin vastakkaista sukupuolta. Sukupuolten välinen epätasa-arvo on aivan yhtä suuri ongelma silloinkin kun siitä eivät kärsi miehet. On väsyttävää joutua jatkuvasti todistamaan, että on tismalleen saman arvoinen vaikka ei omista penistä.
Olen sitä mieltä, että meidän etuoikeutettujen pitäisi käyttää asemaamme vähemmän onnekkaiden auttamiseen. Maailma ei parane sillä, jos meille riittää että meillä on kaikki hyvin.
Tämä on pyörinyt viikon verran ympäri nettiä. Itse video on ihan mielenkiintoinen; on jännä miettiä, millaista vartaloa on milloinkin pidetty kauniina ja minkälaiset asiat siihen ovat vaikuttaneet. Videolla esimerkiksi tulee ilmi, että renessanssin aikana pyöreä vatsa ja muutenkin runsas ulkomuoto oli tavoiteltavaa. Kuten myös että 1990-luvulla kauniina pidettiin poikamaista vartaloa pitkillä jaloilla. Kun luin videon kommentteja Iltalehden sivuilla, huomasin yhden niitä yhdistävän tekijän. Hyvin monet hurrasivat renessanssin ja 1920-luvun naisihanteille, eli niille muhkeammille vartaloille. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, muhkeudessa ei ole mitään pahaa. Ei myöskään laihuudessa. Itse asiassa niin kauan kuin vartalo on terve, on se juuri oikeanlainen. En nyt siis moiti itse kauneusihanteita, vaan niihin suhtautumista. Kauneusihanteet muodostuvat sen mukaan, millaiset vartalot ovat yleisiä ja millaiset eivät. Nykyajan kauneusihanteita voi sanoa epärealistisiksi, mitä ne kieltämättä osittain ovatkin, mutta on otettava huomioon, että kauneusihanteet ovat aina olleet aivan yhtä epärealistisia, ajat vain ovat muuttuneet. 1600-luvulla suurimmalla osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ollut varaa olla lihavia. Vain harvalla oli tarpeeksi rahaa syödä niin paljon ja liikkua niin vähän, että runsas ulkomuoto olisi ollut mahdollinen. Nykyään suuri osa ruumiillisesta työstä on automatisoitu ja ruoka on ravintopitoisempaa kuin 500 vuotta sitten. Myönnetään, itsekään en liioin pidä siitä että nykyään kauniina pidetään hoikkaa vartaloa ja isoja tissejä. Myönnetään sekin, että tämä johtuu siitä että en itse sovi tähän kauneusihanteeseen. Sen takia varmasti myös monet lihavat naiset toivoisivat elävänsä renessanssissa. Kauneusihanteet kuitenkin ovat sitä mitä ovat. Eri asia on se, miten niihin suhtaudutaan. Kauneusihanteet eivät ole nykyajan kymmenen käskyä naisille, joita tulee noudattaa yhteisöstä ulossulkemisen uhalla. Kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan, mutta niin myöskin ihmisen elämällä on muutakin merkitystä kuin olla viehättävä muiden silmissä.
