29. Hormoneja, hormoneja

Kuukautiset, tuo säännöllinen muistutus naisen hedelmällisyydestä. Elintoiminto, johon liittyy ennätysmäärä tabuja, rituaaleja, hämmennyksiä ja kiusallisia keskusteluja. 

Ja vaikenemista. Monien mielestä naisen on ällöttävää tai epäsovinnaista puhua kuukautisistaan. Etenkin miesten keskuudesta tuntuu löytyvän näin ajattelijoita. Ja ymmärtäähän sen toisaalta. Ehdottomasti suurin osa miehistä ei ole ikinä kokenut eikä tule ikinä kokemaankaan menstruaation iloja, joten on hämmentävää kuulla vaikerrusta asiasta, johon ei voi samastua. Naisena minun on kuitenkin puolustauduttava sanomalla, että siihen aikaan kuusta ei oikein pysty olemaan viittä minuuttia pidempään ajattelematta tilaansa, ja jollekulle siitä on puhuttava. 

Ristiriitaista kuitenkin on se, että vaikka naisen ei olisi sopivaa mainita kuukautisistaan, miehen on sopivaa kysyä kiukkuiselta, surulliselta, vihaiselta tai ylipäätään tunteitaan osoittavalta naiselta, onko tällä se aika kuusta. Samaa tapahtuu myös silloin, kun nainen on raskaana. Ärtynyt olo ja vihantunteiden purku johtuu automaattisesti hormoneista, ei toki siitä että jotain olisi todella pielessä. 

Kuukautisista kyselemällä alistetaan naista. Kyllä, hormonit vaikuttavat ajatustoimintaan ja lisäävät ärsyyntymiskynnystä. Eikä se vatsassa vellova kipukaan kauheasti kohota mielialaa. Mutta on vain yksinkertaisesti väärin ja sen lisäksi sopimatonta olettaa, että jos nainen ilmaisee tyytymättömyytensä johonkin, vika olisi naisessa itsessään.

Kuukautiset eivät todellakaan ole se ihanin osa naiseutta. Tätä vain pahentaa niihin liitetty sosiaalinen stigma. On jotenkin hirvittävän noloa, jos taskusta putoaa lattialle tamponi julkisella paikalla. Ylipäätään jos joku saa tietää naisen poistavan limakalvoaan, on se häpeän ja jopa kiusaamisen paikka. Miksi täysin luonnollisesta asiasta on tehty niin hävettävä ja peiteltävä? Fakta kuitenkin on, että monet naiset eivät voi menstruaatiolleen mitään. Kivaa se ei varmasti ole kenellekään - naisille tai heidän lähipiirilleen, mutta siihen voisi suhtautua häpeällistämisen sijaan ymmärtäen. 

28. Lä-lä-läskiä!

Olen viimeiset päivät sovitellut ylleni vanhojenpäivän tanssiaispukuani miettien, onnistuuko se peittämään ne ruumiinosat, joissa on liikaa rasvaa ja kompensoimaan niitä, joissa sitä on liian vähän. Ja aina välillä herään miettimään: Miksi ihmeessä ajatukseni pyörivät niin paljon rasvasolujen ympärillä?

On ihan ok pyrkiä pysymään terveellisessä muodossa. Ollakseni rehellinen, en ole ikinä ollut ylipainoinen. Oikeastaan suurin osa ihmisistä eivät ole ikinä olleet ylipainoisia. Silti vuonna 2013 yli 60% 14-15 -vuotiaista tytöistä vastasi kyselyssä halunneensa pudottaa painoa. Saan kuulla lähes päivittäin, kuinka kauniit ja terveen näköiset ihmiset surevat roikkuvaa vatsaa tai takapuolta. He ovat omasta mielestään läskejä, vaikka heillä voisi olla helposti kymmenenkin lisäkiloa, eikä siltikään puhuttaisi ylipainosta. 

Mutta tämä ei jää edes läskiyden välttelemiseen. Voisin tutkia hieman vuonna 2014 julkaistujen musiikkikappaleiden sanoituksia.

"Where my fat ass big bitches in the club?

Fuck those skinny bitches,
Fuck those skinny bitches in the club"

~Nicki Minaj

"I won't be no stick figure silicone Barbie doll"

~Meghan Trainor

Eli siis sen lisäksi, että pitäisi olla laiha, pitäisi silti omistaa iso, silti kiinteä takalisto ja isot tissit. Kysyn vaan: Miten ihmeessä? Ja ohimennen: Meghan Trainor ei ole edes varsinaisesti lihava, vaikka hänen julkisuuskuvansa perustuu sille että hän on muka plus-kokoinen. Ainakin musiikkivideoissaan hän näyttää erittäin normaalilta.

Family Guy on pitkälti lempisarjani, mutta silti sen esittämässä naiskuvassa on moittimisen varaa. Mieshahmoja on laihoja, lihavia, rampoja, lyhyitä, pyöreitä ja raamikkaita ja vaikka mitä muuta, mutta naisia on vain yhdessä muodossa. Loisinkin hahmo on synnyttänyt kolmesti ja silti hän näyttää putkahtaneensa alusvaatekuvastosta. Sitten toki on Meg, joka sarjassa tuodaan esille läskinä ja epäviehättävänä, vaikka hänhän näyttää juuri siltä, miltä suurin osa naisista todellisuudessa näyttää. Valitettavasti sama pätee pitkälti kaikkiin populäärikulttuurin tuotteisiin. 

Suurin osa TV:ssä ja elokuvissa näytettävistä naisvartaloista ovat pitkiä ja tiimalasin mallisia, unohtamatta yhteensopivia, terhakoita rintoja ja reisivakoa. Ne hahmot, jotka eivät ole tällaisia, ovat joko pahiksia tai sitten ei-vakavastiotettavia. Ja koska fiktiiviset tuotokset heijastelevat todellista maailmaa, me opimme luulemaan että todellisuudessakin suurin osa naisista on tällaisia, vaikka oikeasti asia on päinvastoin. Media opettaa ihmisille hyvin vääristyneen kuvan "normaalista" naisvartalosta. 

Kuten sanoin, on hyvä pyrkiä pysymään terveellisissä mitoissa. Mutta vaarallisen ylipainon ja reisivaon puuttumisen välillä on hienoinen ero. Tai oikeastaan ammottava kuilu. 

27. Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita

Kuvittele:

Lapsi leikkii vauvanukella. Hän on nimennyt sen Tuiskuksi. Hänestä on ihanaa työntää Tuiskua rattaissa ja tarjota sille maitoa pienestä tuttipullosta. Joka ilta lapsi peittelee Tuiskun pieneen puiseen nukensänkyyn ja pussaa sitä otsalle hyvän yön toivotuksena. 

Samaan aikaan toisaalla toinen lapsi liikuttelee kiiltävää leikkiautoa hiekkalaatikkoon tasoittamallaan autoradalla. Hänestä tulee isona rallikuski, se on ihan selvä. 

Kirjoittaja ei antanut lapsille sukupuolia, mutta sinä taisit antaa. Jos et, olen ylpeä sinusta.

Elämme maailmassa, jossa ajatellaan edelleen olevan eri ammatteja eri sukupuolille. Kätilöt, ompelijat, sairaanhoitajat, tarjoilijat, lastentarjaopettajat, siivoojat ynnä muut yleistetään usein naispuolisiksi, kun taas lakimies, putkimies, sähkömies, palomies, luottamusmies, asiamies, esimies, ja kirvesmies yleistyvät jo nimen perusteella miesten hommiksi. Sitten, kun valitsee ns. toisen sukupuolen ammatin, onkin lakinainen tai miessairaanhoitaja. 

Voisiko tämä johtua osittain siitä, että nuket ja leikkiuunit ovat tyttöjen leluja, kun pojille suunnataan leluaseita, pikku- ja isompia autoja sekä leikkityökaluja? 

Uskon että puhtaasti biologisia eroja lukuunottamatta kaikki erot sukupuolten välillä ovat keinotekoisia. Keinotekoisiin eroihin lasken myöskin sukupuolittuneen hakeutumisen eri ammattialoille. Alun tarinanpätkällä halusin viestiä, että ihmiset kasvattavat lapsiaan liikaa sukupuolen perusteella. Loppujen lopuksi sillä, mitä löytyy lapsen jalkojen välistä, ei ole varsinaisesti merkitystä lapsen luonteeseen, valintoihin tai elämään. Tai ei olisi, ellei sen perusteella hankittaisi lasten leluja, vaatteita ja huonekaluja.

En nyt väitä, ettei ole olemassa pikku-prinsessatyttöjä tai machopoikia. Varmasti on ja saakin olla, mutta yleensä nämä roolit asetetaan lapsille kysymättä. Ja kun lasten maailma jaetaan kahtia sukupuolen perusteella, miten se voisi olla vaikuttamatta aikuisten maailmaan? 

Ammatit ovat ihmisten tekemiä, ja niin ovat myös ammattistereotypiat. 

26. Ken on meistä kaikkein kaunein?

Varoitus: saattaa sisältää provosoivia ajatuksia.

Kuvassa on Adalia Rose. Hänellä on harvinainen oireyhtymä, joka johtaa kehon hyvin nopeaan vanhenemiseen. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tukevat häntä sanomalla että hän on kaikesta huolimatta kaunis, eikä muuta väittävistä pidä välittää. Sama juttu aina, kun julkisuuteen ponnahtaa jostain sairaudesta tai muusta häiriöstä kärsivä tyttö tai nainen. 

Tietysti jokainen näkee kauneuden eri tavalla, mutta yleisesti kauneusihanteet ovat hyvin kaukana tästä. Enkä nyt tarkoita haukkua kaikkia, jotka eivät täytä kauneusihanteita. Haluan kuitenkin kysyä: Miksi me sanomme kauniiksi niitä asioita, jotka eivät varsinaisesti sitä ole?

"Kauneus on enemmän sisäistä." Ei ole. Kauneus on ulkoinen tekijä. Mukava luonne, vilpitön halu auttaa ihmisiä, luonteen lujuus ja ylitsevuotava rakkaus kaikkea kohtaan ovat täysin eri asia. Itse myöskin arvostan tällaisia piirteitä ihmisissä paljon enemmän kuin ulkokuorta. Mutta nämä piirteet eivät tee ihmisestä kaunista, ne tekevät hänestä vain ihailtavan ja mahtavan ihmisen. 

Adalia Rose tai Lizzie Velasquez eivät ole perinteisessä mielessä kauniita, mutta arvaa mitä! Heidän ei tarvitse olla. Heillä lienee parempaakin tekemistä kuin pyrkiä olemaan viehättäviä. Ihmisen olemassaoloa ei tarvitse perustella sillä, että hän on kaunis. Ja jos joku on kaunis, se ei tee hänestä sen tärkeämpää tai parempaa ihmistä. 

Ihmiset palvovat kauneutta aivan liikaa. Meikkiteollisuus on miljardibisnestä, koska on aina olemassa joku, joka haluaa näyttää vähän nuoremmalta, vähän hoikemmalta, vähän ruskettuneemmalta tai vähän vähemmän huonoihoiselta. Ja jos nainen on kaunis, se on tärkeintä mitä hän on. Hän ei enää voi olla vain muusikko, lääkäri tai autonasentaja. Hän on kaunis muusikko, kaunis lääkäri tai kaunis autonasentaja. 

Mutta kenenkään ei täydy olla kaunis ollakseen itsevarma ja rakastaakseen itseään. Kauneus ei ole parasta, mitä ihminen voi olla.

25. Johan on markkinat

Tähän mennessä varmasti jokainen on kuullut puhuttavan seksuaalisesta markkina-arvosta. 

Markkina-arvoteoria on ajatus siitä, että ihmisen haluttavuus määrittyy kysynnän ja tarjonnan perusteella, ja että on olemassa kellokäyrämäinen asteikko, jolle kaikki ihmiset sijoittuvat viehättävyytensä perusteella. Markkina-arvon voi määrittää numerolla nollasta kymmeneen. Omaa arvoaan voi sitten nostaa tai laskea.

Miehen markkina-arvo määrittyy pitkälti varakkuuden ja lihaksikkuuden mukaan. Ulkonäöllä on sen verran merkitystä, että riittää että siitä pitää huolta, eikä ole kovin vastenmielinen. 

Naisen arvo on suurimmilta osin ulkonäössä ja käytöksessä. Paras mahdollinen nainen on sellainen, jolla on blondit hiukset (ei kuitenkaan feikin näköiset), joka on laiha (mutta muodokas), ja joka pukeutuu ja käyttäytyy naisellisesti (ei kuitenkaan pukeudu liian hutsumaisesti). Naisellisella käyttäytymisellä tarkoitetaan avointa flirttailua (jota ei kuitenkaan saisi harrastaa ihan kaikkien kanssa, naisen arvohan laskee sitä mukaan kun tuotetta käytetään).  

Markkina-arvosta jupisijat menevät pieleen siinä, että muita ihmisiä ei pitäisi määrittää sen perusteella, miten pantavia he ovat. Olen aiemminkin todennut, että ihmisyyteen kuuluu muutakin kuin pariutuminen. 

Toisekseen, ei ole olemassa sellaista massaa kuin "naiset" tai "miehet". Näin ollen ei voida sanoa, että miehet tykkäävät laihoista blondeista. Kyllä varmasti on niitäkin miehiä jotka niistä tykkäävät, mutta on niitäkin, joiden mielestä lihaksikas punapää on se kaikista viehättävin. Eikä unohdeta, etteivät kaikki miehet pidä naisista laisinkaan. Sama pätee myös päin vastoin. On olemassa vain yksilöitä, joista kukin tykkää mistä tykkää. Ei ole mitään järkeä tehdä itsestään mahdollisimman markkina-arvokasta että voi miellyttää suurinta osaa jostain ryhmästä. Loppujen lopuksi kun niitä kumppaneita ei tarvitse kovin montaa elääkseen. Minä olen mieluummin juuri sellainen kuin haluan, ja etsin jonkun joka tykkää minusta tällaisena.

Jonkun mielestä varmasti laskin markkina-arvoani viime lauantaina värjätessäni hiukseni tummiksi. Varmasti myös feminismilläni ja miesmäisellä ajatusmallillani on vaikutusta viehättävyyteeni joidenkin silmissä. Itse kuitenkin tunnen oloni kauniimmaksi ja paremmaksi kuin koskaan, ja se on enemmän kuin tarpeeksi. 

Seuraavan kerran kun kehität mielipiteen siitä, miltä jonkun pitäisi näyttää tai miten käyttäytyä, pidä se itselläsi. Nimittäin ellei hän erikseen kysy sinulta, häntä todennäköisesti ei voisi vähempää kiinnostaa. 

24. Meikillä vai ilman?

Olen huomannut aika hassun asian: monet miehet sanovat että heidän mielestään naiset näyttävät paremmilta ilman meikkiä. Kuitenkin noin 96% niistä kerroista, kun joku miespuolinen (seurustelukumppaneita lukuunottamatta) on sanonut minua kauniiksi, on se tapahtunut silloin kun minulla on enemmän meikkiä kuin yleensä. 

Oma tyylini on muuttunut hyvin luonnolliseksi viimeisen vuoden aikana, puhtaasti laiskuuteni vuoksi. Käytän aamuistani mieluummin aikaa nukkumiseen, kuin itseni koristeluun. Lisäksi olo on mukavempi ilman painavaa meikkikerrosta. Olen käyttänyt ripsiväriä viimeisen seitsemän kuukauden aikana ehkä kahdesti, ja olo on loistava. 

En silti ajattele, että ne ihmiset jotka tykkäävät meikata, olisivat jotenkin feikimpiä kuin minä. Jotkut haluavat tuoda persoonaansa esille ulkonäkönsä avulla, eikä siinä ole yhtään mitään väärää. Minä harrastan pianonsoittoa, mikä on ihan yhtä lailla tapa ilmaista itseään. 

Etkös sinä valehtele ulkonäöstäsi käyttämällä vaatteita?

Samaa voisi soveltaa tatuointeihin. Tatuoinnin omistajahan valehtelee ulkonäöstään, koska minä en ainakaan tiedä ketään joka olisi syntynyt kyyhkysen kuva rinnassa tai jonkun nimi kirjailtuna käsivarteen. En kyllä myöskään tiedä yhtäkään tatuoinnin ottanutta, joka olisi ottanut sen miellyttääkseen jotakuta muuta kuin itseään.

On yleinen harhaluulo, että meikkiä käytetään muita ihmisiä varten. Jos minä päätän peittää tummat silmänaluseni tai punata huuleni, teen sen tunteakseni oloni paremmaksi. Samalla tavalla joinain päivinä haluan käyttää tyköistuvia vaatteita, koska haluan juuri sinä päivänä tuntea oloni naiselliseksi. Sitten on niitä päiviä joina minua ei voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän. Yritän tällä sanoa, että olen ihan yhtä nainen, ihan yhtä ihminen ja ihan yhtä aito, oli naamassani sitten nk. sotamaalaus tai ei yhtään mitään. 

Ihmisen erottaa eläimestä muun muassa se, että ihminen käyttää vaatteita. Toisin sanoen peittää luonnollisia osia itsestään. Toisin sanoen on tietoinen omasta vartalostaan ja häpeää sen rumempia kohtia. Kosmetiikka on vain luonnollinen jatke tälle ilmiölle, ja sitä käyttävät monet miehetkin.

Haluan sanoa meemin laatineelle ihmiselle: Jos pelkäät naisen paljastuvan todellisuudessa vähemmän näyttäväksi kuin tavatessa, silloin vika ei ole siinä naisessa. 

Sama ihminen, saman arvoinen