Sivut

torstai 28. huhtikuuta 2016

49. Loppuun asti

Naisten ihokarvahöylät eroavat miesten partateristä kahdella tavalla: ne ovat pinkkejä ja ne maksavat noin tuplasti. Mutta hei! Miiksi valittaa tästä, kun on olemassa isompiakin ongelmia, kuten kehitysmaat ja Kreikan tilanne, miesten asevelvollisuudesta puhumattakaan. 

Feminismistä keskustellessa on usein esillä jaottelu "järkeviin" ja "radikaaleihin" feministeihin tai "feminatseihin", kuten jotkut tykkäävät heitä kutsua. Järkevät feministit ovat niitä, jotka pitävät aatteensa hyvissä ja utilitaristisissa aisoissa. Radikaalit taas ovat niitä, jotka tuovat esiin pienempiä, toisin sanoen lähinnä tai pelkästään naisia koskevia ongelmia. Radikaalifeministit ovat syy siihen, miksi "järkevistä" feministeistä on ihmisillä niin huono kuva.

Myös silloin kun minä tulin ulos feministikaapistani, suurin osa lähimmäisistäni reagoi sanomalla "älä vie sitä liian pitkälle." Eli siis miten pitkälle? Niinkö pitkälle, että alkaisin vaatia että minua kohdellaan samanarvoisena miesten kanssa?


Kyllähän nyt tyhmäkin ymmärtää, että lapsiavioliitto on vähintään sata kertaa pahempi ongelma kuin vaikkapa misogynistinen mainonta. Tästä huolimatta on turhaa jaotella feministit sen mukaan, kumpaa he juuri sillä hetkellä pyrkivät parantamaan. Kummatkin ovat nimittäin ongelmia, joita ei olisi olemassa, jos sukupuolet olisivat tasa-arvoisia. Jos se olisi minusta kiinni, kumpaakaan ei tapahtuisi. Kuitenkin itse ulisen enemmän länsimaisen kulttuurin seksistisistä piirteistä. Tämä siksi, että minulla ja etenkin blogini yleisöllä on huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa länsimaisen kulttuurin epäkohtiin kuin kehitysmaiden maailmanhätään. 

Olen kirjoittanut tätä blogia yli 1.5 vuotta, ja alan vasta nyt päästä irti itseni sensuroimisesta. Se, että ongelma ei kosketa yhtä suurta osaa väestöstä kuin toinen, ei tee siitä vähemmän validia. Ei enää pelätä olla radikaaleja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti