47. Mieluummin alasti (Osa 2)

Julkinen imetys on asia, johon liittyvä keskustelu ei tule varmasti ikinä loppumaan. Toisella puolella ovat ihmiset, joiden mielestä on naisen perusoikeus tarjota vauvalleen ravintoa missä ikinä nyt sattuu olemaankaan. Vastapuolella taas ovat ne, joiden mielestä imetys on julkisille paikoille sopimatonta paljastelua, ja vaikka se onkin luonnollista, niin on myös esimerkiksi ulostaminen. 

Törmäsin viralwomen.comin uutiseen aiheesta. Yhdysvalloissa (ah, Amerikan Yhdysvallat) on taas saatu loistava ajatus: jos nainen saa noudattaa luonnollista vaistoaan imettää lasta, mies saa vastavuoroisesti seurata luonnollista vaistoaan hipelöidä paljaita rintoja. Nyt vietän maanantaiaamuani miettien, kumpi sitten on luonnollisempaa: jälkikasvun tarpeista huolehtiminen vai tuntemattomien ihmisten seksuaalinen ahdistelu. 

Kuitenkin niillä samoilla julkisilla paikoilla on joskus seinien kokoisia alusvaatemainoksia. Rintojahan niissäkin näkyy. Kai se on niin, että rintojen esilläolo on okei vain niin kauan, kun se tehdään miehen seksuaaliset halut mielessä.

En ihan rehellisesti ymmärrä, miksi yleensäkin alastomuus on näinkin suuri tabu. Aivan kuin siinä olisi jotain erityisen häpeällistä, että meistä jokaisella on vartalo ja että kaikki vartalot ovat erilaisia. En myöskään ymmärrä, miksi monet vanhemmat kokevat velvollisuudekseen "suojella" lapsiaan näkemästä ihmisiä alasti. Mietitäänpä: mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua jos lapsi näkee ihmisen alasti? Hän voisi oppia jotain ihmisen anatomiasta? Hän voisi pitää kaikenlaisia vartaloita normaaleina? Hän voisi oppia, että kaikilla on vartalo, eikä vartalon omistamisessa ole mitään hävettävää?

 

Minä en ainakaan ole julkisilla paikoilla miellyttämässä kenenkään silmää. Vastavuoroisesti en oleta, että ketään kiinnostaa minun mielipiteeni muiden ulkonäöstä.

44. Enemmän, mitä rakastaa

Olen viime päivinä vakuuttunut täysin siitä, että huippumalli Tess Holliday on käsittämättömän upea nainen. 

Tess on siitä erikoinen malli, että hän on Eurooppalaisittain vaatekokoa 52. Hän onkin suurin plus-koon malli valtavirtamuodissa. Holliday sanoo olevansa "body positive activist", eli positiivisen vartalokuvan puolestapuhuja. 

Hollidayn ura mallina on myös saanut paljon vastalauseita. Isokokoisten naisten esittämisen mediassa pelätään mainostavan epäterveellistä elämäntapaa, mikä sinänsä on erittäin tekopyhää. Erityisen laiha ulkomuoto, kuten malleilla yleensä, on myös epäterveellistä. Tämän lisäksi Holliday urheilee paljon enemmän ja elää muutenkin terveellisemmin kuin esimerkiksi eräs miltei 20 vaatekokoa pienempi bloggaaja.

Nykyaikaiselle medialle altististuneina monet elävät maailmassa, jossa laihuus on ainoa oikea ulkomuoto. Pienet lapsetkin oppivat, että lihava on yksi pahimpia asioita, mitä heistä voi tulla. Tämän pitää muuttua. Ihminen on niin paljon muutakin kuin vartalonsa. 

Toisaalta laihatkin löytävät paljon vihattavaa vartaloistaan.  Tess Holliday tekee juuri päin vastoin: hän löytää paljon rakastettavaa vartalostaan, ja sen huomaa. Lainatakseni erästä ystävääni:

"Sinulla on helvetin kaunis vartalo, koska kannat sitä ylpeydellä."

30. Katsojan silmissä

Tämä on pyörinyt viikon verran ympäri nettiä. Itse video on ihan mielenkiintoinen; on jännä miettiä, millaista vartaloa on milloinkin pidetty kauniina ja minkälaiset asiat siihen ovat vaikuttaneet. 

Videolla esimerkiksi tulee ilmi, että renessanssin aikana pyöreä vatsa ja muutenkin runsas ulkomuoto oli tavoiteltavaa. Kuten myös että 1990-luvulla kauniina pidettiin poikamaista vartaloa pitkillä jaloilla. Kun luin videon kommentteja Iltalehden sivuilla, huomasin yhden niitä yhdistävän tekijän. Hyvin monet hurrasivat renessanssin ja 1920-luvun naisihanteille, eli niille muhkeammille vartaloille.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, muhkeudessa ei ole mitään pahaa. Ei myöskään laihuudessa. Itse asiassa niin kauan kuin vartalo on terve, on se juuri oikeanlainen. En nyt siis moiti itse kauneusihanteita, vaan niihin suhtautumista. 

Kauneusihanteet muodostuvat sen mukaan, millaiset vartalot ovat yleisiä ja millaiset eivät. Nykyajan kauneusihanteita voi sanoa epärealistisiksi, mitä ne kieltämättä osittain ovatkin, mutta on otettava huomioon, että kauneusihanteet ovat aina olleet aivan yhtä epärealistisia, ajat vain ovat muuttuneet. 1600-luvulla suurimmalla osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ollut varaa olla lihavia. Vain harvalla oli tarpeeksi rahaa syödä niin paljon ja liikkua niin vähän, että runsas ulkomuoto olisi ollut mahdollinen. Nykyään suuri osa ruumiillisesta työstä on automatisoitu ja ruoka on ravintopitoisempaa kuin 500 vuotta sitten. 

Myönnetään, itsekään en liioin pidä siitä että nykyään kauniina pidetään hoikkaa vartaloa ja isoja tissejä. Myönnetään sekin, että tämä johtuu siitä että en itse sovi tähän kauneusihanteeseen. Sen takia varmasti myös monet lihavat naiset toivoisivat elävänsä renessanssissa. 

Kauneusihanteet kuitenkin ovat sitä mitä ovat. Eri asia on se, miten niihin suhtaudutaan. Kauneusihanteet eivät ole nykyajan kymmenen käskyä naisille, joita tulee noudattaa yhteisöstä ulossulkemisen uhalla. Kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan, mutta niin myöskin ihmisen elämällä on muutakin merkitystä kuin olla viehättävä muiden silmissä.  

28. Lä-lä-läskiä!

Olen viimeiset päivät sovitellut ylleni vanhojenpäivän tanssiaispukuani miettien, onnistuuko se peittämään ne ruumiinosat, joissa on liikaa rasvaa ja kompensoimaan niitä, joissa sitä on liian vähän. Ja aina välillä herään miettimään: Miksi ihmeessä ajatukseni pyörivät niin paljon rasvasolujen ympärillä?

On ihan ok pyrkiä pysymään terveellisessä muodossa. Ollakseni rehellinen, en ole ikinä ollut ylipainoinen. Oikeastaan suurin osa ihmisistä eivät ole ikinä olleet ylipainoisia. Silti vuonna 2013 yli 60% 14-15 -vuotiaista tytöistä vastasi kyselyssä halunneensa pudottaa painoa. Saan kuulla lähes päivittäin, kuinka kauniit ja terveen näköiset ihmiset surevat roikkuvaa vatsaa tai takapuolta. He ovat omasta mielestään läskejä, vaikka heillä voisi olla helposti kymmenenkin lisäkiloa, eikä siltikään puhuttaisi ylipainosta. 

Mutta tämä ei jää edes läskiyden välttelemiseen. Voisin tutkia hieman vuonna 2014 julkaistujen musiikkikappaleiden sanoituksia.

"Where my fat ass big bitches in the club?

Fuck those skinny bitches,
Fuck those skinny bitches in the club"

~Nicki Minaj

"I won't be no stick figure silicone Barbie doll"

~Meghan Trainor

Eli siis sen lisäksi, että pitäisi olla laiha, pitäisi silti omistaa iso, silti kiinteä takalisto ja isot tissit. Kysyn vaan: Miten ihmeessä? Ja ohimennen: Meghan Trainor ei ole edes varsinaisesti lihava, vaikka hänen julkisuuskuvansa perustuu sille että hän on muka plus-kokoinen. Ainakin musiikkivideoissaan hän näyttää erittäin normaalilta.

Family Guy on pitkälti lempisarjani, mutta silti sen esittämässä naiskuvassa on moittimisen varaa. Mieshahmoja on laihoja, lihavia, rampoja, lyhyitä, pyöreitä ja raamikkaita ja vaikka mitä muuta, mutta naisia on vain yhdessä muodossa. Loisinkin hahmo on synnyttänyt kolmesti ja silti hän näyttää putkahtaneensa alusvaatekuvastosta. Sitten toki on Meg, joka sarjassa tuodaan esille läskinä ja epäviehättävänä, vaikka hänhän näyttää juuri siltä, miltä suurin osa naisista todellisuudessa näyttää. Valitettavasti sama pätee pitkälti kaikkiin populäärikulttuurin tuotteisiin. 

Suurin osa TV:ssä ja elokuvissa näytettävistä naisvartaloista ovat pitkiä ja tiimalasin mallisia, unohtamatta yhteensopivia, terhakoita rintoja ja reisivakoa. Ne hahmot, jotka eivät ole tällaisia, ovat joko pahiksia tai sitten ei-vakavastiotettavia. Ja koska fiktiiviset tuotokset heijastelevat todellista maailmaa, me opimme luulemaan että todellisuudessakin suurin osa naisista on tällaisia, vaikka oikeasti asia on päinvastoin. Media opettaa ihmisille hyvin vääristyneen kuvan "normaalista" naisvartalosta. 

Kuten sanoin, on hyvä pyrkiä pysymään terveellisissä mitoissa. Mutta vaarallisen ylipainon ja reisivaon puuttumisen välillä on hienoinen ero. Tai oikeastaan ammottava kuilu.