47. Mieluummin alasti (Osa 2)

Julkinen imetys on asia, johon liittyvä keskustelu ei tule varmasti ikinä loppumaan. Toisella puolella ovat ihmiset, joiden mielestä on naisen perusoikeus tarjota vauvalleen ravintoa missä ikinä nyt sattuu olemaankaan. Vastapuolella taas ovat ne, joiden mielestä imetys on julkisille paikoille sopimatonta paljastelua, ja vaikka se onkin luonnollista, niin on myös esimerkiksi ulostaminen. 

Törmäsin viralwomen.comin uutiseen aiheesta. Yhdysvalloissa (ah, Amerikan Yhdysvallat) on taas saatu loistava ajatus: jos nainen saa noudattaa luonnollista vaistoaan imettää lasta, mies saa vastavuoroisesti seurata luonnollista vaistoaan hipelöidä paljaita rintoja. Nyt vietän maanantaiaamuani miettien, kumpi sitten on luonnollisempaa: jälkikasvun tarpeista huolehtiminen vai tuntemattomien ihmisten seksuaalinen ahdistelu. 

Kuitenkin niillä samoilla julkisilla paikoilla on joskus seinien kokoisia alusvaatemainoksia. Rintojahan niissäkin näkyy. Kai se on niin, että rintojen esilläolo on okei vain niin kauan, kun se tehdään miehen seksuaaliset halut mielessä.

En ihan rehellisesti ymmärrä, miksi yleensäkin alastomuus on näinkin suuri tabu. Aivan kuin siinä olisi jotain erityisen häpeällistä, että meistä jokaisella on vartalo ja että kaikki vartalot ovat erilaisia. En myöskään ymmärrä, miksi monet vanhemmat kokevat velvollisuudekseen "suojella" lapsiaan näkemästä ihmisiä alasti. Mietitäänpä: mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua jos lapsi näkee ihmisen alasti? Hän voisi oppia jotain ihmisen anatomiasta? Hän voisi pitää kaikenlaisia vartaloita normaaleina? Hän voisi oppia, että kaikilla on vartalo, eikä vartalon omistamisessa ole mitään hävettävää?

 

Minä en ainakaan ole julkisilla paikoilla miellyttämässä kenenkään silmää. Vastavuoroisesti en oleta, että ketään kiinnostaa minun mielipiteeni muiden ulkonäöstä.

45. "Mut lesbot on jees"

"Feminismi on teoria, lesbous on käytäntö."

~Ti-Grace Atkinson

Vaikka itse tykkäänkin enemmän miehistä, haluan nyt ulista homoseksuaalisten sisarieni puolesta.

Useat homoseksuaalisuuden vastustajat (lähinnä miehet) käyttävät lausahdusta "Homot on perseestä, mutta lesbot on jees." Voiko tästä siis päätellä, että naisen homoseksuaalisuus on hyväksytympää kuin miehen? Ei voi. Se on ainoastaan seksualisoidumpaa. Ainoa syy, miksi lesbot on jees, mutta homot eivät on se, että harvempi heteromies saa tyydytystä homopornon katselusta.

Lesboudesta, mihin miehet eivät sinänsä liity mitenkään, on tullut enemmän miesten fetissi kuin naisten seksuaalinen suuntaus. Miten tässä näin kävi? Eivät miehetkään seurustele miesten kanssa ollakseen silmänilona heteronaisille. 

Suurin osa pornossa nähtävästä lesboseksistä (näin siis olen kuullut, itsehän en tietenkään katso...) on hyvin kaukana tosielämän lesboseksistä. Juurikin siksi että lesbopornoa tehdään pääasiassa miehille eikä naisille. Siinä esiintyvät naiset ovat miehen silmää miellyttäviä, naisellisia kaunottaria. Tietenkin on olemassa myös naisellisia lesboja, mutta voisin väittää että lesbot eivät yleensä yritä näyttää hyvältä nimenomaan miesten silmissä. Tokihan tehdään myös homopornoa, mutta sitä ei suurimman osan ajasta tehdä samalla tavalla heteronaiset mielessä kuin lesbopornoa tehdään heteromiehiä ajatellen.

Törkein esimerkki lesbojen esineellistämisestä on kolmen kimpan ehdottelu julkisilla paikoilla näyttäytyville lesbopareille. Vastausta tähän ei voi sanoa paremmin kuin ystäväni sanoi:

"Threesome voisi olla jees, mutta miksi ihmeessä mä haluaisin siihen miehen?"

En kylläkään ole ihan samaa mieltä lainauksen kanssa, jolla aloitin tämän postauksen. Ehkä siksi että koen olevani feministi, mutta en lesbo. Ymmärrän kyllä idean sen takana: radikaalifeministit haluavat osoittaa, ettei miesten asema maailmassa ole ihan niin korkea kuin luullaan; Ilmankin miehiä pärjätään. Toisaalta seksuaalinen suuntaus ei ole poliittinen - tai minkään muunkaanlainen valinta. Onko naisten välisen seksin takana silti aina jotain poliittista? Haluan sanoa, että ei ole. Eiväthän heterotkaan (ainakaan toivottavasti) harrasta heteroseksiä vain vastustaakseen homojen oikeuksia. Ajatushan on täysin järjetön! 

Ja ei, en maalaa tässä kaikkia maailman heteromiehiä huonoiksi ihmisiksi, mutta tarpeeksi suuri osa heistä pitää itseään niin tärkeinä, että tunkeutuvat väkisin alueelle, jolla heillä ei ole mitään oikeaa tehtävää. 

44. Enemmän, mitä rakastaa

Olen viime päivinä vakuuttunut täysin siitä, että huippumalli Tess Holliday on käsittämättömän upea nainen. 

Tess on siitä erikoinen malli, että hän on Eurooppalaisittain vaatekokoa 52. Hän onkin suurin plus-koon malli valtavirtamuodissa. Holliday sanoo olevansa "body positive activist", eli positiivisen vartalokuvan puolestapuhuja. 

Hollidayn ura mallina on myös saanut paljon vastalauseita. Isokokoisten naisten esittämisen mediassa pelätään mainostavan epäterveellistä elämäntapaa, mikä sinänsä on erittäin tekopyhää. Erityisen laiha ulkomuoto, kuten malleilla yleensä, on myös epäterveellistä. Tämän lisäksi Holliday urheilee paljon enemmän ja elää muutenkin terveellisemmin kuin esimerkiksi eräs miltei 20 vaatekokoa pienempi bloggaaja.

Nykyaikaiselle medialle altististuneina monet elävät maailmassa, jossa laihuus on ainoa oikea ulkomuoto. Pienet lapsetkin oppivat, että lihava on yksi pahimpia asioita, mitä heistä voi tulla. Tämän pitää muuttua. Ihminen on niin paljon muutakin kuin vartalonsa. 

Toisaalta laihatkin löytävät paljon vihattavaa vartaloistaan.  Tess Holliday tekee juuri päin vastoin: hän löytää paljon rakastettavaa vartalostaan, ja sen huomaa. Lainatakseni erästä ystävääni:

"Sinulla on helvetin kaunis vartalo, koska kannat sitä ylpeydellä."

43. Menestyksen anatomia

Koska olen ollut viime aikoina hyvin saamaton kirjoittaja, päätin julkaista äidinkielen preliminäärikokeessa kirjoittamani esseen netissä. 

Olen todenut, ettei minulla ole tarpeeksi isoja rintoja, jotta minusta voisi tulla menestyvä laulaja. Kuinka paljon ulkonäkö lopulta vaikuttaa henkilön menestymiseen? Riittääkö, että on vain kaunis ja seksikäs? Luultavasti Britney Spears ei olisi nykyisessä asemasssaan ilman ulkonäköään ja lavapersoonaansa. Toisaalta on myös paljon menestyviä hekilöitä, esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, jotka eivät sovi suurimman osan määritelmään kauniista ja seksikkäästä.

Menestyminen on mahdollista hyvin monella erilaisella alalla. Kirjailijan työ on suurimmilta osin kasvotonta, joten siinä menestymiseen ei erityisesti tarvita hyvää ulkonäköä. Sen sijaan Playboy-mallin urakehitys nojaa lähes täysin ulkonäköön. 

Määrite "kaunis ja seksikäs" viittaa lähinnä naisiin. Miestäkin voi toki luonnehtia kauniiksi, mutta yleensä sanaa käytetään, kun puhutaan naisesta. Menestyksen riippuminen ulkonäöstä on myös valitettavasti sukupuolisidonnaista. Nainen, joka vastaisi ulkonäöltään ja kyvyiltään Mick Jaggeria, ei menestyisi yhtä hyvin rock-musiikin markkinoilla, koska naisen ulkonäköä pidetään suuremmassa merkityksessä kuin miehen. Tietysti kauneus on katsojan silmissä ja jokaiselle vartalotyypille ja kaikille kasvonpiirteille on olemassa joku, joka pitää niitä viehättävinä. Ei silti ole sattumaa, että suurimmalla osalla Hollywoodin kärkinaisista on tiimalasivartalo, pitkät sääret ja klassisen kauniit kasvot. 

Julkisesti esiintymiseen kuuluu aina eräänlainen silmänruokana oleminen. Seksi myy, eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Seksuaalisuus kuitenkin on osa ihmisyyttä, ja sitä on kuvattu taiteessa kautta aikojen. Tämä ei ulotu pelkästään naisartisteihin. Led Zeppelin ei kaikessa lahjakkuudessaankaan olisi menestynyt 70-luvulla yhtä hyvin ilman paidattomana esiintynyttä Robert Plantia. Silti suurin osa provosoivasti pukeutuvista esiintyjistä on naisia. Lahjakkaita naishevilaulajia, kuten Maria Brink ja Taylor Momsen myös kritisoidaan itsensä seksualisoimisesta. Axl Rose sen sijaan ei saa juurikaan kritiikkiä siitä, että hyppii lavoilla pelkissä boksereissa. Vanhan sanonnan mukaa hyvien artistien ei tarvitse esiintyä seksuaalisesti myydäkseen tuotettaan, mutta niin he kuitenkin tekevät.

Muissa kuin ns. julkisissa ammateissa menestykse ei luulisi olevan yhtä ulkonäkökeskeistä. Muutama vuosi sitten nainen erotettiin työpaikastaan Yhdysvalloissa, koska mieskollegojen työskentely ja keskittyminen kärsivät naisen hyvännäköisyydestä. Voiko kauneus ja seksikkyys siis olla jopa este menestyksen polulla? Kaikki ovat joskus kuulleet jotain yhtä järkevää kuin "Aivojen ja rintojen yhteenlaskettu tilavuus on naisilla vakio" tai "Kauniin naisen ei tarvitse ajatella". Hyvä ulkonäkö ja hyvät älynlahjat eivät todellisuudessa sulje toisiaan pois. On kaikkien edun vastaista väheksyä toisen henkisiä ominaisuuksia vain, koska tämä näyttää hyvältä. 

Kauneutta ja seksikkyyttä ei pidä halveksua tai vähätellä ominaisuuksina sen enempää kuin älykkyyttä tai musikaalisuttakaan. Väite "Menestykseen riittää, että vain on kaunis ja seksikäs väheksyy menestyjien todellisia taitoja. Esimerkiksi Jennifer Aniston on kyllä klassisen kaunis ja seksikäs, mutta hän ei ole vain kaunis ja seksikäs. Hän on muuntautumiskykyinen ja palkittu näyttelijä. Kaikkien pitäisi käsittää ihminen ensisijaisesti muunakin kuin hänen vartalonaan. 

42. Puhkotaan kirsikoita

Käsi ylös, jos olet kuullut Facebook-ryhmästä nimeltä "No Hymen No Diamond". Kuten nimikin paljastaa, ryhmän tarkoitus on kannustaa miehiä valitsemaan vaimoikseen ainoastaan naisia, jotka eivät ole olleet yhdynnässä. Ryhmän tapoihin kuuluu myös häpäistä immenkalvottomia naisia ja kutsua heitä sanan "lutka" eri väännöksillä, koska ilmeisesti omasta seksielämästään määrääminen tekee naisesta automaattisesti epäluotettavan kumppanin ja löyhämoraalisen pettäjän. 

Itsekin wannabe-helluntailaisena en mitenkään väheksy kenenkään halua harrastaa seksiä vain yhden ihmisen kanssa elämänsä aikana. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta häpäistä toista ihmistä, jos tämä päättää harrastaa seksiä useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Helluntailaisilla ja No Hymen No Diamond -ihmisillä on se ero, että ensimmäiset haluavat elää omaa elämäänsä turvallisesti ja kuten haluavat, jälkimmäisten ainoa tarkoitus on yrittää hallita naisia ja palauttaa yhteiskuntamme keskiajalle. Tämä nimittäin saattaa tulla yllätyksenä, mutta seksin harrastaminen ei tee kenestäkään likaista tai vähemmän arvokasta. 

NHND-ryhmän toinen iskulause on "Popped cherry don't marry", mikä vie kapeakatseisuuden aivan uudelle tasolle. Teen tässä tunnustuksen: en ole ikinä (neitsyenäkään) onnistunut löytämään itseltäni immenkalvoa, vaikka olenkin etsinyt. Ylipäätään yleinen tietoisuus naisen alapään anatomiasta on huolestuttavan vajavaista. Jos vaginan suulla olisi oikeasti kalvo, joka puhkeaa vasta peniksen tunkeuduttua naisen sisään, miten ihmeessä esimerkiksi tamponien käyttö tai edes menstruaatio olisi mahdollista? Idolini Laci Greenin sanoin, "You can't pop your cherry."  

Moni on varmasti kuullut, kuinka menneinä aikoina avioliitto mitätöitiin jos nainen ei vuotanut verta hääyönä. Naisia myöskin pelotellaan sillä, että ensimmäinen kerta sattuu. Tällaiset väärinkäsitykset ovat osa laajempaa skeemaa siitä, kuinka mies saa seksiä ja nainen antaa sitä (vrt. nainen on olemassa miestä varten). Seksin sattuminen johtuu yksinomaan siitä, ettei nainen ole tarpeeksi kiihottunut yhdynnän alkaessa. Monesti jopa ajatellaan, ettei naisen kuulukaan nauttia seksistä, mikä on hyvin huolestuttavaa. Kuitenkin seksi on nautinnollisinta silloin, kun kaikki osapuolet haluavat sitä ja nauttivat siitä. 

On olemassa ikivanha ja ihmeellinen käsitys siitä, että seksiä harrastava nainen ei ansaitse kunnioitusta. Tämä ei ole mitään muuta kuin oppikirjatason seksismiä. Et voi väittää kunnioittavasi naisia, jos et kunnioita sellaisia naisia jotka eivät harrasta seksiä niin kuin sinä haluaisit.

Nainen oman seksuaalisuutensa hallitsijana on monille vieras käsite. Huoritteleminen ja lutkaleimaaminen ovat tapoja ilmaista oma mielipide toisen seksielämästä. Ongelma on siinä, että kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään ei oikeastaan ole oikeutta mielipiteeseen hänen seksuaalisista valinnoistaan niin kauan, kuin ketään ei vahingoiteta. 

Neitsyyteen ja epäneitsyyteen liittyvä kielikin on hyvin brutaalia. Kun seksiä harrastetaan ensimmäisen kerran, nainen menettää neitsyytensä, osan itsestään. Mies puolestaan menettää poikuutensa, eli hänestä tulee mies. Seksiä harrastettaessa ei kuitenkaan todellisuudessa menetetä mitään. Se on vain yksi elämänkokemus muiden joukossa. Eikä se ole mitenkään sukupuolisidonnaista. 

Pahinta on, ettei lutkan leimaa voi välttää silläkään, ettei harrasta seksiä. 

"Pojat tykkää, kun on luonnollinen

Pojat ei halua helppoa naista

Mut vaikeistakaan ne ei tykkää

Ja vielä joskus sä huomaat

että kun pojat tykkää, sä oletkin huora."

Voidaanko vain sopia, että seksi kuuluu kaikille?

Loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoita kymmenestä tuhannesta lukukerrasta!

41. Posliininukke

Olen aina ihmetellyt, miten katastrofielokuvien naiset pysyvät kuukausia autiolla saarella ilman, että heidän kainaloihinsa ilmestyy karvoja. Omani pysyvät sileinä korkeintaan 48 tuntia kerrallaan. Erityisesti, kun samojen elokuvien mieshahmoille ilmestyy tuuhea ja epäsiisti parta tarinan edetessä.

On totta, ettei kukaan ole varsinaisesti sanonut minulle "Meeri, sinun täytyy ajella karvasi kaikkialta muualta paitsi päälaelta" sen jälkeen, kun kehossani alkoi kasvaa karvaa. Silti väitän, että naiseuteen kuuluu tietynlainen painostus karvattomuuteen. Tämä painostus tulee siitä, ettei missään oikeastaan näytetä karvaisia naisia. 

Olen itse ollut enemmän tai vähemmän sheivattu 13-vuotiaasta lähtien. Feminismi ei ole muuttanut tätä, vaikka yleinen kuva feministeistä onkin karvainen. Tämä siksi, että tunnen oloni mukavammaksi kun ihoni on sileä. Kuitenkaan kaikki naiset eivät tunne, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa heille, mitä heidän kuuluu tehdä karvoillaan. 

Naisen ihokarvat on ihmeellinen tabu, johon liittyy vielä ihmeellisempiä kaksoismoraaleja. Kainalokarvat ovat epähygieniset ainoastaan naisilla, ja vain naisten karvaiset jalat tuntuvat kaktuksilta lakanoiden välissä. Kaikella rehellisyydellä, miehen hihojen alta kurkistavat kainalopuskat ovat mielestäni vähintään yhtä ällöttäviä kuin naisten vastaavat. Kuitenkaan ei tulisi mieleenikään vaatia ketään miestä ajelemaan kainaloitaan miellyttääkseen minua. Myöskään kasvojen karvoitus ei mielestäni ole miehillä viehättävää, muttä tämä vain saa minut ihastumaan helpommin siloposkisempiin tyyppeihin. Itseltäni kuitenkin on kysytty halveksuvalla ilmeellä "Mikset sheivaa noita?", ja siitä lähtien olenkin sheivannut. 

Alussa esiin tuomani esimerkki katastrofielokuvista on luultavasti taas monen mielestä nipottamista turhista asioista, mutta jälleen kerran median naiskuvaan on kiinnitettävä huomiota. Olen ennenkin maininnut, kuinka fiktiiviset naishahmot ovat idealistisia ja miehet realistisia. Halusimme tai emme, hyvin suuri osa maailman- ja ihmiskäsityksestä muodostuu median kautta. Todellisessa maailmassa naiset eivät ole luonnostaan karvattomia, joten mediassa ei myöskään pitäisi levittää tällaista kuvaa. 

Vaatimus karvattomuudesta on jälleen kerran yksi turha ja rajoittava kauneusihanne. Jos sinusta ei tunnu siltä että haluat sivellä ihoasi terävillä esineillä, älä tee niin. Olet aivan yhtä arvokas niin karvattomana kuin karvaisenakin. 

38. Teksti, jota en halunnut kirjoittaa

Tämän vuoden maaliskuussa Helsingin Tapanilassa viisi poikaa joukkoraiskasivat 20-vuotiaan naisen. Tekijät saivat tuomioksi vuoden ehdollista vankeutta ja 5000 euroa korvauksia naiselle henkisistä kärsimyksistä. 

Käteni tärisevät, kun kirjoitan tätä, koska tämä aihe herättää minussa niin paljon inhoa, ahdistusta ja raivoa. Hyvät lukijat, tänään kirjoitan raiskauskulttuurista. 

Tiedätkö, miksi raiskausvitsejä ei pitäisi kertoa? Siksi, että jos seurassa on naisia, todennäköisyys on ainakin yksi viidestä, että hän on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.

Raiskauskulttuuri pähkinänkuoressa on sitä, että naisen on hyvinvointivaltioissakin todennäköisempää joutua seksuaalirikoksen uhriksi kuin valmistua korkeakoulusta. Kehitysmaissa nainen joutuu raiskatuksi todennäköisemmin kuin oppii lukemaan. 

Liian usein raiskatulta naiselta kysytään, mitä hänellä oli yllään, ei kai hän vain provosoinut raiskaajaansa näyttämällä liikaa ihoa. Meitä opetetaan baareissa vahtimaan juomiamme, ettei kukaan laita niihin tainnuttavia aineita. Meille markkinoidaan myös kynsilakkoja, jotka vaihtavat väriä jos ne altistuvat tällaisille aineille. Me emme myöskään saa juoda liikaa, ettei joku käyttäisi humalatilaamme hyväkseen. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että myös Tapanilan joukkoraiskaustapauksessa tuomari alensi raiskaajien tuomioita, koska saattaisi olla heidän kehitykselleen vahingollista viettää nuoruusvuosia vankilassa. Muutama vuosi sitten USA:ssa nousi julkisuuteen tapaus, jossa kaksi nuorta poikaa oli useamman kerran brutaalisti raiskannut sammuneen tytön kotibileissä. Media keskittyi raiskatun ihmisen kärsimysten sijasta voivottelemaan sitä, miten poikien jalkapallourat ja tulevaisuudet murskaantuisivat siitä, että he tapauksen myötä leimautuvat seksuaalirikollisiksi.

Olisivat miettineet sitä ennen kuin tekivät vapaaehtoisesti seksuaalirikoksia. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että luulemme ettei mies voi tulla raiskatuksi.

Raiskauskulttuuri on sitä, että listoille nousee musiikkia, joka kirjaimellisesti kertoo raiskauksesta ihannoivaan sävyyn.

Vanha feministinen sanonta kuuluu: "Sen sijaan, että opettaisimme naisia olemaan tulematta raiskatuiksi, mitä jos opettaisimme raiskaajia olemaan raiskaamatta."

Haluan vähän avata tätä. Monet ovat älähtäneet, ettei murhaajiakaan saa lopettamaan murhaamista sillä että heille sanotaan murhaamisen olevan väärin. Ei tietenkään. Emme me sitä haekaan. Suurin osa raiskauksista eivät ole sellaisia, että Jammu-setä hyppää puskasta ja raiskaa satunnaisen uhrin. Suurimmassa osassa tapauksista uhri tuntee raiskaajan ennestään. 

Ongelma ei ole siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi että raiskaus on väärin. Ongelma on se, ettei heille opeteta, mitä eroa on tavallisella seksillä ja raiskauksella. Usein raiskaaja ei edes tiedä raiskaavansa, koska kukaan ei ole kertonut hänelle että seksuaaliseen toimintaan tarvittaisiin molemminpuolinen suostumus. 

Raiskauskulttuuri on sitä, ettei yläkoulun terveystiedon opetussuunnitelmaan kuulu perustietopakettia siitä, mitä on seksiin suostuminen, ja ennen kaikkea mitä se ei ole. Tässä on Laci Greenin video aiheesta. 

Ennen kaikkea raiskauskulttuuri on sitä, että me elämme vieläkin uskomuksessa, että miehuuteen kuuluu väkisin raiskausvietti. Että miehet ovat eläimiä jotka eivät seisokin iskiessä tai muuten vain tilaisuuden tullessa kykene kunnioittamaan toisen ihmisen kehoa ja rajoja. 

Minä en suostu uskomaan, että peniksen omistaminen tekee ihmisestä hirviön. Hirviön tekee se, ettei hänelle opeteta miten sitä kuuluu käyttää.

37. Elämä ja valinta

Abortti puhuttaa monia. On niitä, jotka vastustavat sitä ja sanovat olevansa "pro life" eli elämän puolella. Sitten on niitä joiden mielestä abortin pitäisi olla saatavilla jos nainen sellaisen haluaa. He sanovat olevansa "pro choice" eli valinnan puolella.

Pro life -ihmiset vetoavat yleensä siihen, että sikiöllä on helmöittyessä saatu oikeus kehittyä häiriöttä äitinsä kohdussa ja syntyä elävänä. Iskulauseet kuten "Elämä alkaa hedelmöityksestä" ja "Abortti on murha" ovat yleisiä heidän keskuudessaan. He myös osaavat tuoda esille sen, että abortin laillistamisen jälkeen Yhdysvalloissa on tehty enemmän abortteja kuin natsi-Saksassa tapettiin juutalaisia (koska natseihin rinnastaminen on loistava tapa saada joku näyttämään pahalta). 

Itsensä nimittäminen elämän puolustajiksi antaa toki hienon kuvan aatteesta. Valinnanvapauden puolustaminen ei kuitenkaan tarkoita elämän vastustamista. Aborttien vastustajat yleensä keskittyvät perustelemaan kehittymättömän sikiön ihmisyyttä ja unohtavat sen, että myös nainen, jonka sisällä sikiö kehittyy on ihminen, ei vain kohtu. 

En itse ole ikinä ollut raskaana, joten en ehkä ole paras henkilö puhumaan tästä. Puhun silti. Raskaus on naisen keholle hyvin rankka ja radikaali poikkeustila. Sisäelimet pakkautuvat hyvin ahtaalle vatsan yläosaan sikiön vallatessa tilaa naisen sisältä. Hormonimuutokset hämmentävät naista itseään ja lisäksi kaikkia ympärillä. Raskaus myös estää monien asioiden tekemisen. En nyt sano ettei yhdeksän raitista kuukautta olisi hyväksi kenelle tahansa, mutta entä jos nainen harrastaakin extreme-urheilua tai haluaa matkustella? Monet naiset ovat valmiita käymään tämän kaiken läpi tuodakseen maailmaan toivotun lapsen. Mielestäni kuitenkaan kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa toista ihmistä käymään tätä läpi. 

Yleinen pro life -argumentti on se, että sikiö tuntee kipua jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, mikä vahvistaa abortin moraalista kyseenalaisuutta. Taas unohdetaan se, että myös nainen tuntee kipua raskauden ja etenkin synnytyksen johdosta. Sikiöstä poiketen naisella on myös tarpeeksi kehittynyt tietoisuus käsittelemään, ymmärtämään ja muistamaan kipu. 

Otetaan huomioon sekin, että ihmisillä on laissa kirjattu kehon itsemääräämisoikeus. Edes kuolleelta ruumiilta ei ole laillista ottaa elimiä muiden hengen pelastamiseksi ellei henkilö itse ole eläessään suostunut siihen. Jos ihminen pakotetaan käymään läpi yhdeksän kuukautta radikaaleja fyysisiä muutoksia hänen sisällään elävän sikiön vuoksi, hänellä on huonommat oikeudet kuin kuolleella ruumiilla.


Tietenkin ensi kädessä haluan, että ihmisiä rohkaistaisiin käyttämään ehkäisyä ettei epätoivottuja raskauksia tulisi. Kuitenkin ehkäisy voi pettää. Myös raiskaus voi johtaa raskauteen. 

Abortteja ei myöskään lopeteta sillä että ne kielletään lailla. Abortin voi tehdä myös laittomasti. Silloin se ei myöskään ole turvallinen naiselle itselleen. 

Pro choice ei tarkoita sitä että puolustetaan aborttia itsessään. Pro choice tarkoittaa sitä, että puolustetaan ihmisen vapautta tehdä myös sellaisia valintoja, joita itse emme välttämättä tekisi. 

30. Katsojan silmissä

Tämä on pyörinyt viikon verran ympäri nettiä. Itse video on ihan mielenkiintoinen; on jännä miettiä, millaista vartaloa on milloinkin pidetty kauniina ja minkälaiset asiat siihen ovat vaikuttaneet. 

Videolla esimerkiksi tulee ilmi, että renessanssin aikana pyöreä vatsa ja muutenkin runsas ulkomuoto oli tavoiteltavaa. Kuten myös että 1990-luvulla kauniina pidettiin poikamaista vartaloa pitkillä jaloilla. Kun luin videon kommentteja Iltalehden sivuilla, huomasin yhden niitä yhdistävän tekijän. Hyvin monet hurrasivat renessanssin ja 1920-luvun naisihanteille, eli niille muhkeammille vartaloille.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, muhkeudessa ei ole mitään pahaa. Ei myöskään laihuudessa. Itse asiassa niin kauan kuin vartalo on terve, on se juuri oikeanlainen. En nyt siis moiti itse kauneusihanteita, vaan niihin suhtautumista. 

Kauneusihanteet muodostuvat sen mukaan, millaiset vartalot ovat yleisiä ja millaiset eivät. Nykyajan kauneusihanteita voi sanoa epärealistisiksi, mitä ne kieltämättä osittain ovatkin, mutta on otettava huomioon, että kauneusihanteet ovat aina olleet aivan yhtä epärealistisia, ajat vain ovat muuttuneet. 1600-luvulla suurimmalla osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ollut varaa olla lihavia. Vain harvalla oli tarpeeksi rahaa syödä niin paljon ja liikkua niin vähän, että runsas ulkomuoto olisi ollut mahdollinen. Nykyään suuri osa ruumiillisesta työstä on automatisoitu ja ruoka on ravintopitoisempaa kuin 500 vuotta sitten. 

Myönnetään, itsekään en liioin pidä siitä että nykyään kauniina pidetään hoikkaa vartaloa ja isoja tissejä. Myönnetään sekin, että tämä johtuu siitä että en itse sovi tähän kauneusihanteeseen. Sen takia varmasti myös monet lihavat naiset toivoisivat elävänsä renessanssissa. 

Kauneusihanteet kuitenkin ovat sitä mitä ovat. Eri asia on se, miten niihin suhtaudutaan. Kauneusihanteet eivät ole nykyajan kymmenen käskyä naisille, joita tulee noudattaa yhteisöstä ulossulkemisen uhalla. Kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan, mutta niin myöskin ihmisen elämällä on muutakin merkitystä kuin olla viehättävä muiden silmissä.  

29. Hormoneja, hormoneja

Kuukautiset, tuo säännöllinen muistutus naisen hedelmällisyydestä. Elintoiminto, johon liittyy ennätysmäärä tabuja, rituaaleja, hämmennyksiä ja kiusallisia keskusteluja. 

Ja vaikenemista. Monien mielestä naisen on ällöttävää tai epäsovinnaista puhua kuukautisistaan. Etenkin miesten keskuudesta tuntuu löytyvän näin ajattelijoita. Ja ymmärtäähän sen toisaalta. Ehdottomasti suurin osa miehistä ei ole ikinä kokenut eikä tule ikinä kokemaankaan menstruaation iloja, joten on hämmentävää kuulla vaikerrusta asiasta, johon ei voi samastua. Naisena minun on kuitenkin puolustauduttava sanomalla, että siihen aikaan kuusta ei oikein pysty olemaan viittä minuuttia pidempään ajattelematta tilaansa, ja jollekulle siitä on puhuttava. 

Ristiriitaista kuitenkin on se, että vaikka naisen ei olisi sopivaa mainita kuukautisistaan, miehen on sopivaa kysyä kiukkuiselta, surulliselta, vihaiselta tai ylipäätään tunteitaan osoittavalta naiselta, onko tällä se aika kuusta. Samaa tapahtuu myös silloin, kun nainen on raskaana. Ärtynyt olo ja vihantunteiden purku johtuu automaattisesti hormoneista, ei toki siitä että jotain olisi todella pielessä. 

Kuukautisista kyselemällä alistetaan naista. Kyllä, hormonit vaikuttavat ajatustoimintaan ja lisäävät ärsyyntymiskynnystä. Eikä se vatsassa vellova kipukaan kauheasti kohota mielialaa. Mutta on vain yksinkertaisesti väärin ja sen lisäksi sopimatonta olettaa, että jos nainen ilmaisee tyytymättömyytensä johonkin, vika olisi naisessa itsessään.

Kuukautiset eivät todellakaan ole se ihanin osa naiseutta. Tätä vain pahentaa niihin liitetty sosiaalinen stigma. On jotenkin hirvittävän noloa, jos taskusta putoaa lattialle tamponi julkisella paikalla. Ylipäätään jos joku saa tietää naisen poistavan limakalvoaan, on se häpeän ja jopa kiusaamisen paikka. Miksi täysin luonnollisesta asiasta on tehty niin hävettävä ja peiteltävä? Fakta kuitenkin on, että monet naiset eivät voi menstruaatiolleen mitään. Kivaa se ei varmasti ole kenellekään - naisille tai heidän lähipiirilleen, mutta siihen voisi suhtautua häpeällistämisen sijaan ymmärtäen. 

28. Lä-lä-läskiä!

Olen viimeiset päivät sovitellut ylleni vanhojenpäivän tanssiaispukuani miettien, onnistuuko se peittämään ne ruumiinosat, joissa on liikaa rasvaa ja kompensoimaan niitä, joissa sitä on liian vähän. Ja aina välillä herään miettimään: Miksi ihmeessä ajatukseni pyörivät niin paljon rasvasolujen ympärillä?

On ihan ok pyrkiä pysymään terveellisessä muodossa. Ollakseni rehellinen, en ole ikinä ollut ylipainoinen. Oikeastaan suurin osa ihmisistä eivät ole ikinä olleet ylipainoisia. Silti vuonna 2013 yli 60% 14-15 -vuotiaista tytöistä vastasi kyselyssä halunneensa pudottaa painoa. Saan kuulla lähes päivittäin, kuinka kauniit ja terveen näköiset ihmiset surevat roikkuvaa vatsaa tai takapuolta. He ovat omasta mielestään läskejä, vaikka heillä voisi olla helposti kymmenenkin lisäkiloa, eikä siltikään puhuttaisi ylipainosta. 

Mutta tämä ei jää edes läskiyden välttelemiseen. Voisin tutkia hieman vuonna 2014 julkaistujen musiikkikappaleiden sanoituksia.

"Where my fat ass big bitches in the club?

Fuck those skinny bitches,
Fuck those skinny bitches in the club"

~Nicki Minaj

"I won't be no stick figure silicone Barbie doll"

~Meghan Trainor

Eli siis sen lisäksi, että pitäisi olla laiha, pitäisi silti omistaa iso, silti kiinteä takalisto ja isot tissit. Kysyn vaan: Miten ihmeessä? Ja ohimennen: Meghan Trainor ei ole edes varsinaisesti lihava, vaikka hänen julkisuuskuvansa perustuu sille että hän on muka plus-kokoinen. Ainakin musiikkivideoissaan hän näyttää erittäin normaalilta.

Family Guy on pitkälti lempisarjani, mutta silti sen esittämässä naiskuvassa on moittimisen varaa. Mieshahmoja on laihoja, lihavia, rampoja, lyhyitä, pyöreitä ja raamikkaita ja vaikka mitä muuta, mutta naisia on vain yhdessä muodossa. Loisinkin hahmo on synnyttänyt kolmesti ja silti hän näyttää putkahtaneensa alusvaatekuvastosta. Sitten toki on Meg, joka sarjassa tuodaan esille läskinä ja epäviehättävänä, vaikka hänhän näyttää juuri siltä, miltä suurin osa naisista todellisuudessa näyttää. Valitettavasti sama pätee pitkälti kaikkiin populäärikulttuurin tuotteisiin. 

Suurin osa TV:ssä ja elokuvissa näytettävistä naisvartaloista ovat pitkiä ja tiimalasin mallisia, unohtamatta yhteensopivia, terhakoita rintoja ja reisivakoa. Ne hahmot, jotka eivät ole tällaisia, ovat joko pahiksia tai sitten ei-vakavastiotettavia. Ja koska fiktiiviset tuotokset heijastelevat todellista maailmaa, me opimme luulemaan että todellisuudessakin suurin osa naisista on tällaisia, vaikka oikeasti asia on päinvastoin. Media opettaa ihmisille hyvin vääristyneen kuvan "normaalista" naisvartalosta. 

Kuten sanoin, on hyvä pyrkiä pysymään terveellisissä mitoissa. Mutta vaarallisen ylipainon ja reisivaon puuttumisen välillä on hienoinen ero. Tai oikeastaan ammottava kuilu. 

20. Seksuaalisuudesta

Alastomuudesta seksiin... olen tulessa. 

Nainen saa valituksia siitä, jos hän ei halua seksiä ("Stuck up bitch", pettämisen selittäminen puolison haluttomuudella, friend zone). Nainen saa haukkuja siitäkin, jos hän haluaa seksiä (huorittelu, tämä). Miten siis pitäisi elää? 

Miespuoliset keskustelukumppanit hämmentyvät, kun nainen ilmaisee masturboivansa yksin ollessaan. Kuitenkaan runkkausvitsejä ei pidetä mitenkään erityisinä. Itseasiassa todistin kerran julkisella paikalla kyseistä toimitusta... Olin 14. Myönnetään tosin että masturboiminen julkisesti ei ole laillista tai normaalia kenellekään. 

Palatakseni asiaan: Miksi naisen seksuaalisuus on niin paljon häpeällisempää kuin miehen? Jotkut selittävät, että lajimme alkuvaiheessa naisille oli hyödyllisempää harrastaa seksiä vain muutaman miehen kanssa ja synnyttää näille lapsia. Miesten puolestaan kannatti siittää minkä kerkesivät. Nykyisiä yhteiskuntarakenteita ei kuitenkaan voi oikeuttaa sillä, miten asiat ovat joskus olleet.

Itse asiassa millään ei voi oikeuttaa sitä, että naisen odotetaan toimivan seksiobjektina, omistamatta kuitenkaan omaa libidoa. 

Jokaisen ihmisen pitäisi voida olla oman seksuaalisuutensa hallitsija. Toisin sanoen ihmisen pitäisi itse voida määrittää omat seksihalunsa ja niiden toteuttamistapansa (tietenkään vahingoittamatta muita tai itseään) ilman, että hänen sukupuolensa tai mikään muukaan perimällinen tekijä vaikuttaa niihin. 

Voimmeko jo luopua näistäkin sukupuolirooleista? 

19. Mieluummin alasti

Eräässä tamperelaisessa lukiossa on perinteenä, että rehtorin pitäessä puhetta aloittaville ensimmäisen vuoden opiskelijoille abiturientit juoksevat alasti salin läpi. Vuonna 2011 tästä uutisoitiin otsikoilla kuten "Oppilaat alasti rehtorin edessä" tai "Alastomat lukiolaiset hämmensivät". Miksi yli kymmenvuotisesta perinteestä tehtiin vasta tällöin kohuartikkeleita? 

Koska vuonna 2011 mukana oli myös tyttöjä.

On normaalia miehelle näyttäytyä ilman paitaa. Naiselle ei niinkään. Ja kyllä, miehille ei kuulu vakiovarustuksena rinnat, olen itsekin huomannut tämän. Kuitenkaan rinnat omistaviltakaan miehiltä ei vaadita niiden peittämistä. 

Tänään nettiä selaillessani löysin feissarimokan, joka pisti ajattelemaan aihetta vähän tarkemmin. Tässä kyseisestä mokasta poimimani kommentti: 

Itse asiassa naisetkin kiihottuvat visuaalisista ärsykkeistä. Se on enemmänkin henkilö- kuin sukupuolikohtaista. Tälle virheelliselle käsitykselle on kuitenkin selitys: naisen vartalo on paljon seksualisoidumpi kuin miehen. Nimenomaan seksualisoitu. Olen varma, että lähtökohtaisesti mikä tahansa ihmisvartalo on yhtä seksuaalinen kuin toinenkin. Vähissä vaatteissa näyttäytyvää naista paheksutaan, sellaista pidetään liian seksuaalisena. Sivusin tätä aihetta jo puhuessani hameiden pituudesta tekstissä 15. 

Myöskään naisen rinnat eivät ole sen seksuaalisempi elin kuin esimerkiksi niska tai huulet. Jostain syystä tisseistä on tehty yltiöseksuaalisia, eikä niitä sovi näyttää muille kuin perheenjäsenille (soopaa)

Miksi tällainen asettelu sitten on huono? Noh, ensinnäkin se asettaa naisen esineelliseen asemaan. Naista ei ajatella oman vartalonsa ja seksuaalisuutensa hallitsevana itsenäisenä toimijana, vaan pelkästään jonain, mistä joku voi kiihottua. 

Mielestäni tämä kuitenkin sortaa enemmän miehiä. Mies asetetaan asemaan, jossa hänellä ei muka ole mahdollisuutta hallita omaa kehoaan. Mitä sitten, jos joku kiihottuu alastomuudesta? Luulisin kuitenkin, ettei kenekään seisokki ole niin suuri että se sumentaisi järjenkäytön ja pakottaisi raiskaamaan jonkun. Omaa kiihottumistaan kykenee myöskin hallitsemaan.

Alastomuus on maailman luonnollisimpia asioita. Olen edelleen sitä mieltä, että ne ensisijaiset sukupuolielimet, toisin sanoen penikset ja vaginat tulisi pitää piilossa julkisilla paikoilla. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi teemme seksuaalisia sellaisistakin ruumiinosista, jotka lähtökohtaisesti eivät ole tarkoitettu lisääntymiseen. 

Alussa esittelemäni lukion epävirallinen tunnuslause on: "I would rather be naked"