44. Enemmän, mitä rakastaa

Olen viime päivinä vakuuttunut täysin siitä, että huippumalli Tess Holliday on käsittämättömän upea nainen. 

Tess on siitä erikoinen malli, että hän on Eurooppalaisittain vaatekokoa 52. Hän onkin suurin plus-koon malli valtavirtamuodissa. Holliday sanoo olevansa "body positive activist", eli positiivisen vartalokuvan puolestapuhuja. 

Hollidayn ura mallina on myös saanut paljon vastalauseita. Isokokoisten naisten esittämisen mediassa pelätään mainostavan epäterveellistä elämäntapaa, mikä sinänsä on erittäin tekopyhää. Erityisen laiha ulkomuoto, kuten malleilla yleensä, on myös epäterveellistä. Tämän lisäksi Holliday urheilee paljon enemmän ja elää muutenkin terveellisemmin kuin esimerkiksi eräs miltei 20 vaatekokoa pienempi bloggaaja.

Nykyaikaiselle medialle altististuneina monet elävät maailmassa, jossa laihuus on ainoa oikea ulkomuoto. Pienet lapsetkin oppivat, että lihava on yksi pahimpia asioita, mitä heistä voi tulla. Tämän pitää muuttua. Ihminen on niin paljon muutakin kuin vartalonsa. 

Toisaalta laihatkin löytävät paljon vihattavaa vartaloistaan.  Tess Holliday tekee juuri päin vastoin: hän löytää paljon rakastettavaa vartalostaan, ja sen huomaa. Lainatakseni erästä ystävääni:

"Sinulla on helvetin kaunis vartalo, koska kannat sitä ylpeydellä."

43. Menestyksen anatomia

Koska olen ollut viime aikoina hyvin saamaton kirjoittaja, päätin julkaista äidinkielen preliminäärikokeessa kirjoittamani esseen netissä. 

Olen todenut, ettei minulla ole tarpeeksi isoja rintoja, jotta minusta voisi tulla menestyvä laulaja. Kuinka paljon ulkonäkö lopulta vaikuttaa henkilön menestymiseen? Riittääkö, että on vain kaunis ja seksikäs? Luultavasti Britney Spears ei olisi nykyisessä asemasssaan ilman ulkonäköään ja lavapersoonaansa. Toisaalta on myös paljon menestyviä hekilöitä, esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, jotka eivät sovi suurimman osan määritelmään kauniista ja seksikkäästä.

Menestyminen on mahdollista hyvin monella erilaisella alalla. Kirjailijan työ on suurimmilta osin kasvotonta, joten siinä menestymiseen ei erityisesti tarvita hyvää ulkonäköä. Sen sijaan Playboy-mallin urakehitys nojaa lähes täysin ulkonäköön. 

Määrite "kaunis ja seksikäs" viittaa lähinnä naisiin. Miestäkin voi toki luonnehtia kauniiksi, mutta yleensä sanaa käytetään, kun puhutaan naisesta. Menestyksen riippuminen ulkonäöstä on myös valitettavasti sukupuolisidonnaista. Nainen, joka vastaisi ulkonäöltään ja kyvyiltään Mick Jaggeria, ei menestyisi yhtä hyvin rock-musiikin markkinoilla, koska naisen ulkonäköä pidetään suuremmassa merkityksessä kuin miehen. Tietysti kauneus on katsojan silmissä ja jokaiselle vartalotyypille ja kaikille kasvonpiirteille on olemassa joku, joka pitää niitä viehättävinä. Ei silti ole sattumaa, että suurimmalla osalla Hollywoodin kärkinaisista on tiimalasivartalo, pitkät sääret ja klassisen kauniit kasvot. 

Julkisesti esiintymiseen kuuluu aina eräänlainen silmänruokana oleminen. Seksi myy, eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Seksuaalisuus kuitenkin on osa ihmisyyttä, ja sitä on kuvattu taiteessa kautta aikojen. Tämä ei ulotu pelkästään naisartisteihin. Led Zeppelin ei kaikessa lahjakkuudessaankaan olisi menestynyt 70-luvulla yhtä hyvin ilman paidattomana esiintynyttä Robert Plantia. Silti suurin osa provosoivasti pukeutuvista esiintyjistä on naisia. Lahjakkaita naishevilaulajia, kuten Maria Brink ja Taylor Momsen myös kritisoidaan itsensä seksualisoimisesta. Axl Rose sen sijaan ei saa juurikaan kritiikkiä siitä, että hyppii lavoilla pelkissä boksereissa. Vanhan sanonnan mukaa hyvien artistien ei tarvitse esiintyä seksuaalisesti myydäkseen tuotettaan, mutta niin he kuitenkin tekevät.

Muissa kuin ns. julkisissa ammateissa menestykse ei luulisi olevan yhtä ulkonäkökeskeistä. Muutama vuosi sitten nainen erotettiin työpaikastaan Yhdysvalloissa, koska mieskollegojen työskentely ja keskittyminen kärsivät naisen hyvännäköisyydestä. Voiko kauneus ja seksikkyys siis olla jopa este menestyksen polulla? Kaikki ovat joskus kuulleet jotain yhtä järkevää kuin "Aivojen ja rintojen yhteenlaskettu tilavuus on naisilla vakio" tai "Kauniin naisen ei tarvitse ajatella". Hyvä ulkonäkö ja hyvät älynlahjat eivät todellisuudessa sulje toisiaan pois. On kaikkien edun vastaista väheksyä toisen henkisiä ominaisuuksia vain, koska tämä näyttää hyvältä. 

Kauneutta ja seksikkyyttä ei pidä halveksua tai vähätellä ominaisuuksina sen enempää kuin älykkyyttä tai musikaalisuttakaan. Väite "Menestykseen riittää, että vain on kaunis ja seksikäs väheksyy menestyjien todellisia taitoja. Esimerkiksi Jennifer Aniston on kyllä klassisen kaunis ja seksikäs, mutta hän ei ole vain kaunis ja seksikäs. Hän on muuntautumiskykyinen ja palkittu näyttelijä. Kaikkien pitäisi käsittää ihminen ensisijaisesti muunakin kuin hänen vartalonaan. 

41. Posliininukke

Olen aina ihmetellyt, miten katastrofielokuvien naiset pysyvät kuukausia autiolla saarella ilman, että heidän kainaloihinsa ilmestyy karvoja. Omani pysyvät sileinä korkeintaan 48 tuntia kerrallaan. Erityisesti, kun samojen elokuvien mieshahmoille ilmestyy tuuhea ja epäsiisti parta tarinan edetessä.

On totta, ettei kukaan ole varsinaisesti sanonut minulle "Meeri, sinun täytyy ajella karvasi kaikkialta muualta paitsi päälaelta" sen jälkeen, kun kehossani alkoi kasvaa karvaa. Silti väitän, että naiseuteen kuuluu tietynlainen painostus karvattomuuteen. Tämä painostus tulee siitä, ettei missään oikeastaan näytetä karvaisia naisia. 

Olen itse ollut enemmän tai vähemmän sheivattu 13-vuotiaasta lähtien. Feminismi ei ole muuttanut tätä, vaikka yleinen kuva feministeistä onkin karvainen. Tämä siksi, että tunnen oloni mukavammaksi kun ihoni on sileä. Kuitenkaan kaikki naiset eivät tunne, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa heille, mitä heidän kuuluu tehdä karvoillaan. 

Naisen ihokarvat on ihmeellinen tabu, johon liittyy vielä ihmeellisempiä kaksoismoraaleja. Kainalokarvat ovat epähygieniset ainoastaan naisilla, ja vain naisten karvaiset jalat tuntuvat kaktuksilta lakanoiden välissä. Kaikella rehellisyydellä, miehen hihojen alta kurkistavat kainalopuskat ovat mielestäni vähintään yhtä ällöttäviä kuin naisten vastaavat. Kuitenkaan ei tulisi mieleenikään vaatia ketään miestä ajelemaan kainaloitaan miellyttääkseen minua. Myöskään kasvojen karvoitus ei mielestäni ole miehillä viehättävää, muttä tämä vain saa minut ihastumaan helpommin siloposkisempiin tyyppeihin. Itseltäni kuitenkin on kysytty halveksuvalla ilmeellä "Mikset sheivaa noita?", ja siitä lähtien olenkin sheivannut. 

Alussa esiin tuomani esimerkki katastrofielokuvista on luultavasti taas monen mielestä nipottamista turhista asioista, mutta jälleen kerran median naiskuvaan on kiinnitettävä huomiota. Olen ennenkin maininnut, kuinka fiktiiviset naishahmot ovat idealistisia ja miehet realistisia. Halusimme tai emme, hyvin suuri osa maailman- ja ihmiskäsityksestä muodostuu median kautta. Todellisessa maailmassa naiset eivät ole luonnostaan karvattomia, joten mediassa ei myöskään pitäisi levittää tällaista kuvaa. 

Vaatimus karvattomuudesta on jälleen kerran yksi turha ja rajoittava kauneusihanne. Jos sinusta ei tunnu siltä että haluat sivellä ihoasi terävillä esineillä, älä tee niin. Olet aivan yhtä arvokas niin karvattomana kuin karvaisenakin. 

30. Katsojan silmissä

Tämä on pyörinyt viikon verran ympäri nettiä. Itse video on ihan mielenkiintoinen; on jännä miettiä, millaista vartaloa on milloinkin pidetty kauniina ja minkälaiset asiat siihen ovat vaikuttaneet. 

Videolla esimerkiksi tulee ilmi, että renessanssin aikana pyöreä vatsa ja muutenkin runsas ulkomuoto oli tavoiteltavaa. Kuten myös että 1990-luvulla kauniina pidettiin poikamaista vartaloa pitkillä jaloilla. Kun luin videon kommentteja Iltalehden sivuilla, huomasin yhden niitä yhdistävän tekijän. Hyvin monet hurrasivat renessanssin ja 1920-luvun naisihanteille, eli niille muhkeammille vartaloille.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, muhkeudessa ei ole mitään pahaa. Ei myöskään laihuudessa. Itse asiassa niin kauan kuin vartalo on terve, on se juuri oikeanlainen. En nyt siis moiti itse kauneusihanteita, vaan niihin suhtautumista. 

Kauneusihanteet muodostuvat sen mukaan, millaiset vartalot ovat yleisiä ja millaiset eivät. Nykyajan kauneusihanteita voi sanoa epärealistisiksi, mitä ne kieltämättä osittain ovatkin, mutta on otettava huomioon, että kauneusihanteet ovat aina olleet aivan yhtä epärealistisia, ajat vain ovat muuttuneet. 1600-luvulla suurimmalla osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ollut varaa olla lihavia. Vain harvalla oli tarpeeksi rahaa syödä niin paljon ja liikkua niin vähän, että runsas ulkomuoto olisi ollut mahdollinen. Nykyään suuri osa ruumiillisesta työstä on automatisoitu ja ruoka on ravintopitoisempaa kuin 500 vuotta sitten. 

Myönnetään, itsekään en liioin pidä siitä että nykyään kauniina pidetään hoikkaa vartaloa ja isoja tissejä. Myönnetään sekin, että tämä johtuu siitä että en itse sovi tähän kauneusihanteeseen. Sen takia varmasti myös monet lihavat naiset toivoisivat elävänsä renessanssissa. 

Kauneusihanteet kuitenkin ovat sitä mitä ovat. Eri asia on se, miten niihin suhtaudutaan. Kauneusihanteet eivät ole nykyajan kymmenen käskyä naisille, joita tulee noudattaa yhteisöstä ulossulkemisen uhalla. Kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan, mutta niin myöskin ihmisen elämällä on muutakin merkitystä kuin olla viehättävä muiden silmissä.  

28. Lä-lä-läskiä!

Olen viimeiset päivät sovitellut ylleni vanhojenpäivän tanssiaispukuani miettien, onnistuuko se peittämään ne ruumiinosat, joissa on liikaa rasvaa ja kompensoimaan niitä, joissa sitä on liian vähän. Ja aina välillä herään miettimään: Miksi ihmeessä ajatukseni pyörivät niin paljon rasvasolujen ympärillä?

On ihan ok pyrkiä pysymään terveellisessä muodossa. Ollakseni rehellinen, en ole ikinä ollut ylipainoinen. Oikeastaan suurin osa ihmisistä eivät ole ikinä olleet ylipainoisia. Silti vuonna 2013 yli 60% 14-15 -vuotiaista tytöistä vastasi kyselyssä halunneensa pudottaa painoa. Saan kuulla lähes päivittäin, kuinka kauniit ja terveen näköiset ihmiset surevat roikkuvaa vatsaa tai takapuolta. He ovat omasta mielestään läskejä, vaikka heillä voisi olla helposti kymmenenkin lisäkiloa, eikä siltikään puhuttaisi ylipainosta. 

Mutta tämä ei jää edes läskiyden välttelemiseen. Voisin tutkia hieman vuonna 2014 julkaistujen musiikkikappaleiden sanoituksia.

"Where my fat ass big bitches in the club?

Fuck those skinny bitches,
Fuck those skinny bitches in the club"

~Nicki Minaj

"I won't be no stick figure silicone Barbie doll"

~Meghan Trainor

Eli siis sen lisäksi, että pitäisi olla laiha, pitäisi silti omistaa iso, silti kiinteä takalisto ja isot tissit. Kysyn vaan: Miten ihmeessä? Ja ohimennen: Meghan Trainor ei ole edes varsinaisesti lihava, vaikka hänen julkisuuskuvansa perustuu sille että hän on muka plus-kokoinen. Ainakin musiikkivideoissaan hän näyttää erittäin normaalilta.

Family Guy on pitkälti lempisarjani, mutta silti sen esittämässä naiskuvassa on moittimisen varaa. Mieshahmoja on laihoja, lihavia, rampoja, lyhyitä, pyöreitä ja raamikkaita ja vaikka mitä muuta, mutta naisia on vain yhdessä muodossa. Loisinkin hahmo on synnyttänyt kolmesti ja silti hän näyttää putkahtaneensa alusvaatekuvastosta. Sitten toki on Meg, joka sarjassa tuodaan esille läskinä ja epäviehättävänä, vaikka hänhän näyttää juuri siltä, miltä suurin osa naisista todellisuudessa näyttää. Valitettavasti sama pätee pitkälti kaikkiin populäärikulttuurin tuotteisiin. 

Suurin osa TV:ssä ja elokuvissa näytettävistä naisvartaloista ovat pitkiä ja tiimalasin mallisia, unohtamatta yhteensopivia, terhakoita rintoja ja reisivakoa. Ne hahmot, jotka eivät ole tällaisia, ovat joko pahiksia tai sitten ei-vakavastiotettavia. Ja koska fiktiiviset tuotokset heijastelevat todellista maailmaa, me opimme luulemaan että todellisuudessakin suurin osa naisista on tällaisia, vaikka oikeasti asia on päinvastoin. Media opettaa ihmisille hyvin vääristyneen kuvan "normaalista" naisvartalosta. 

Kuten sanoin, on hyvä pyrkiä pysymään terveellisissä mitoissa. Mutta vaarallisen ylipainon ja reisivaon puuttumisen välillä on hienoinen ero. Tai oikeastaan ammottava kuilu. 

25. Johan on markkinat

Tähän mennessä varmasti jokainen on kuullut puhuttavan seksuaalisesta markkina-arvosta. 

Markkina-arvoteoria on ajatus siitä, että ihmisen haluttavuus määrittyy kysynnän ja tarjonnan perusteella, ja että on olemassa kellokäyrämäinen asteikko, jolle kaikki ihmiset sijoittuvat viehättävyytensä perusteella. Markkina-arvon voi määrittää numerolla nollasta kymmeneen. Omaa arvoaan voi sitten nostaa tai laskea.

Miehen markkina-arvo määrittyy pitkälti varakkuuden ja lihaksikkuuden mukaan. Ulkonäöllä on sen verran merkitystä, että riittää että siitä pitää huolta, eikä ole kovin vastenmielinen. 

Naisen arvo on suurimmilta osin ulkonäössä ja käytöksessä. Paras mahdollinen nainen on sellainen, jolla on blondit hiukset (ei kuitenkaan feikin näköiset), joka on laiha (mutta muodokas), ja joka pukeutuu ja käyttäytyy naisellisesti (ei kuitenkaan pukeudu liian hutsumaisesti). Naisellisella käyttäytymisellä tarkoitetaan avointa flirttailua (jota ei kuitenkaan saisi harrastaa ihan kaikkien kanssa, naisen arvohan laskee sitä mukaan kun tuotetta käytetään).  

Markkina-arvosta jupisijat menevät pieleen siinä, että muita ihmisiä ei pitäisi määrittää sen perusteella, miten pantavia he ovat. Olen aiemminkin todennut, että ihmisyyteen kuuluu muutakin kuin pariutuminen. 

Toisekseen, ei ole olemassa sellaista massaa kuin "naiset" tai "miehet". Näin ollen ei voida sanoa, että miehet tykkäävät laihoista blondeista. Kyllä varmasti on niitäkin miehiä jotka niistä tykkäävät, mutta on niitäkin, joiden mielestä lihaksikas punapää on se kaikista viehättävin. Eikä unohdeta, etteivät kaikki miehet pidä naisista laisinkaan. Sama pätee myös päin vastoin. On olemassa vain yksilöitä, joista kukin tykkää mistä tykkää. Ei ole mitään järkeä tehdä itsestään mahdollisimman markkina-arvokasta että voi miellyttää suurinta osaa jostain ryhmästä. Loppujen lopuksi kun niitä kumppaneita ei tarvitse kovin montaa elääkseen. Minä olen mieluummin juuri sellainen kuin haluan, ja etsin jonkun joka tykkää minusta tällaisena.

Jonkun mielestä varmasti laskin markkina-arvoani viime lauantaina värjätessäni hiukseni tummiksi. Varmasti myös feminismilläni ja miesmäisellä ajatusmallillani on vaikutusta viehättävyyteeni joidenkin silmissä. Itse kuitenkin tunnen oloni kauniimmaksi ja paremmaksi kuin koskaan, ja se on enemmän kuin tarpeeksi. 

Seuraavan kerran kun kehität mielipiteen siitä, miltä jonkun pitäisi näyttää tai miten käyttäytyä, pidä se itselläsi. Nimittäin ellei hän erikseen kysy sinulta, häntä todennäköisesti ei voisi vähempää kiinnostaa. 

24. Meikillä vai ilman?

Olen huomannut aika hassun asian: monet miehet sanovat että heidän mielestään naiset näyttävät paremmilta ilman meikkiä. Kuitenkin noin 96% niistä kerroista, kun joku miespuolinen (seurustelukumppaneita lukuunottamatta) on sanonut minua kauniiksi, on se tapahtunut silloin kun minulla on enemmän meikkiä kuin yleensä. 

Oma tyylini on muuttunut hyvin luonnolliseksi viimeisen vuoden aikana, puhtaasti laiskuuteni vuoksi. Käytän aamuistani mieluummin aikaa nukkumiseen, kuin itseni koristeluun. Lisäksi olo on mukavempi ilman painavaa meikkikerrosta. Olen käyttänyt ripsiväriä viimeisen seitsemän kuukauden aikana ehkä kahdesti, ja olo on loistava. 

En silti ajattele, että ne ihmiset jotka tykkäävät meikata, olisivat jotenkin feikimpiä kuin minä. Jotkut haluavat tuoda persoonaansa esille ulkonäkönsä avulla, eikä siinä ole yhtään mitään väärää. Minä harrastan pianonsoittoa, mikä on ihan yhtä lailla tapa ilmaista itseään. 

Etkös sinä valehtele ulkonäöstäsi käyttämällä vaatteita?

Samaa voisi soveltaa tatuointeihin. Tatuoinnin omistajahan valehtelee ulkonäöstään, koska minä en ainakaan tiedä ketään joka olisi syntynyt kyyhkysen kuva rinnassa tai jonkun nimi kirjailtuna käsivarteen. En kyllä myöskään tiedä yhtäkään tatuoinnin ottanutta, joka olisi ottanut sen miellyttääkseen jotakuta muuta kuin itseään.

On yleinen harhaluulo, että meikkiä käytetään muita ihmisiä varten. Jos minä päätän peittää tummat silmänaluseni tai punata huuleni, teen sen tunteakseni oloni paremmaksi. Samalla tavalla joinain päivinä haluan käyttää tyköistuvia vaatteita, koska haluan juuri sinä päivänä tuntea oloni naiselliseksi. Sitten on niitä päiviä joina minua ei voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän. Yritän tällä sanoa, että olen ihan yhtä nainen, ihan yhtä ihminen ja ihan yhtä aito, oli naamassani sitten nk. sotamaalaus tai ei yhtään mitään. 

Ihmisen erottaa eläimestä muun muassa se, että ihminen käyttää vaatteita. Toisin sanoen peittää luonnollisia osia itsestään. Toisin sanoen on tietoinen omasta vartalostaan ja häpeää sen rumempia kohtia. Kosmetiikka on vain luonnollinen jatke tälle ilmiölle, ja sitä käyttävät monet miehetkin.

Haluan sanoa meemin laatineelle ihmiselle: Jos pelkäät naisen paljastuvan todellisuudessa vähemmän näyttäväksi kuin tavatessa, silloin vika ei ole siinä naisessa. 

Sama ihminen, saman arvoinen

20. Seksuaalisuudesta

Alastomuudesta seksiin... olen tulessa. 

Nainen saa valituksia siitä, jos hän ei halua seksiä ("Stuck up bitch", pettämisen selittäminen puolison haluttomuudella, friend zone). Nainen saa haukkuja siitäkin, jos hän haluaa seksiä (huorittelu, tämä). Miten siis pitäisi elää? 

Miespuoliset keskustelukumppanit hämmentyvät, kun nainen ilmaisee masturboivansa yksin ollessaan. Kuitenkaan runkkausvitsejä ei pidetä mitenkään erityisinä. Itseasiassa todistin kerran julkisella paikalla kyseistä toimitusta... Olin 14. Myönnetään tosin että masturboiminen julkisesti ei ole laillista tai normaalia kenellekään. 

Palatakseni asiaan: Miksi naisen seksuaalisuus on niin paljon häpeällisempää kuin miehen? Jotkut selittävät, että lajimme alkuvaiheessa naisille oli hyödyllisempää harrastaa seksiä vain muutaman miehen kanssa ja synnyttää näille lapsia. Miesten puolestaan kannatti siittää minkä kerkesivät. Nykyisiä yhteiskuntarakenteita ei kuitenkaan voi oikeuttaa sillä, miten asiat ovat joskus olleet.

Itse asiassa millään ei voi oikeuttaa sitä, että naisen odotetaan toimivan seksiobjektina, omistamatta kuitenkaan omaa libidoa. 

Jokaisen ihmisen pitäisi voida olla oman seksuaalisuutensa hallitsija. Toisin sanoen ihmisen pitäisi itse voida määrittää omat seksihalunsa ja niiden toteuttamistapansa (tietenkään vahingoittamatta muita tai itseään) ilman, että hänen sukupuolensa tai mikään muukaan perimällinen tekijä vaikuttaa niihin. 

Voimmeko jo luopua näistäkin sukupuolirooleista?