29. Hormoneja, hormoneja

Kuukautiset, tuo säännöllinen muistutus naisen hedelmällisyydestä. Elintoiminto, johon liittyy ennätysmäärä tabuja, rituaaleja, hämmennyksiä ja kiusallisia keskusteluja. 

Ja vaikenemista. Monien mielestä naisen on ällöttävää tai epäsovinnaista puhua kuukautisistaan. Etenkin miesten keskuudesta tuntuu löytyvän näin ajattelijoita. Ja ymmärtäähän sen toisaalta. Ehdottomasti suurin osa miehistä ei ole ikinä kokenut eikä tule ikinä kokemaankaan menstruaation iloja, joten on hämmentävää kuulla vaikerrusta asiasta, johon ei voi samastua. Naisena minun on kuitenkin puolustauduttava sanomalla, että siihen aikaan kuusta ei oikein pysty olemaan viittä minuuttia pidempään ajattelematta tilaansa, ja jollekulle siitä on puhuttava. 

Ristiriitaista kuitenkin on se, että vaikka naisen ei olisi sopivaa mainita kuukautisistaan, miehen on sopivaa kysyä kiukkuiselta, surulliselta, vihaiselta tai ylipäätään tunteitaan osoittavalta naiselta, onko tällä se aika kuusta. Samaa tapahtuu myös silloin, kun nainen on raskaana. Ärtynyt olo ja vihantunteiden purku johtuu automaattisesti hormoneista, ei toki siitä että jotain olisi todella pielessä. 

Kuukautisista kyselemällä alistetaan naista. Kyllä, hormonit vaikuttavat ajatustoimintaan ja lisäävät ärsyyntymiskynnystä. Eikä se vatsassa vellova kipukaan kauheasti kohota mielialaa. Mutta on vain yksinkertaisesti väärin ja sen lisäksi sopimatonta olettaa, että jos nainen ilmaisee tyytymättömyytensä johonkin, vika olisi naisessa itsessään.

Kuukautiset eivät todellakaan ole se ihanin osa naiseutta. Tätä vain pahentaa niihin liitetty sosiaalinen stigma. On jotenkin hirvittävän noloa, jos taskusta putoaa lattialle tamponi julkisella paikalla. Ylipäätään jos joku saa tietää naisen poistavan limakalvoaan, on se häpeän ja jopa kiusaamisen paikka. Miksi täysin luonnollisesta asiasta on tehty niin hävettävä ja peiteltävä? Fakta kuitenkin on, että monet naiset eivät voi menstruaatiolleen mitään. Kivaa se ei varmasti ole kenellekään - naisille tai heidän lähipiirilleen, mutta siihen voisi suhtautua häpeällistämisen sijaan ymmärtäen. 

20. Seksuaalisuudesta

Alastomuudesta seksiin... olen tulessa. 

Nainen saa valituksia siitä, jos hän ei halua seksiä ("Stuck up bitch", pettämisen selittäminen puolison haluttomuudella, friend zone). Nainen saa haukkuja siitäkin, jos hän haluaa seksiä (huorittelu, tämä). Miten siis pitäisi elää? 

Miespuoliset keskustelukumppanit hämmentyvät, kun nainen ilmaisee masturboivansa yksin ollessaan. Kuitenkaan runkkausvitsejä ei pidetä mitenkään erityisinä. Itseasiassa todistin kerran julkisella paikalla kyseistä toimitusta... Olin 14. Myönnetään tosin että masturboiminen julkisesti ei ole laillista tai normaalia kenellekään. 

Palatakseni asiaan: Miksi naisen seksuaalisuus on niin paljon häpeällisempää kuin miehen? Jotkut selittävät, että lajimme alkuvaiheessa naisille oli hyödyllisempää harrastaa seksiä vain muutaman miehen kanssa ja synnyttää näille lapsia. Miesten puolestaan kannatti siittää minkä kerkesivät. Nykyisiä yhteiskuntarakenteita ei kuitenkaan voi oikeuttaa sillä, miten asiat ovat joskus olleet.

Itse asiassa millään ei voi oikeuttaa sitä, että naisen odotetaan toimivan seksiobjektina, omistamatta kuitenkaan omaa libidoa. 

Jokaisen ihmisen pitäisi voida olla oman seksuaalisuutensa hallitsija. Toisin sanoen ihmisen pitäisi itse voida määrittää omat seksihalunsa ja niiden toteuttamistapansa (tietenkään vahingoittamatta muita tai itseään) ilman, että hänen sukupuolensa tai mikään muukaan perimällinen tekijä vaikuttaa niihin. 

Voimmeko jo luopua näistäkin sukupuolirooleista?