Sivut

lauantai 31. tammikuuta 2015

29. Hormoneja, hormoneja

Kuukautiset, tuo säännöllinen muistutus naisen hedelmällisyydestä. Elintoiminto, johon liittyy ennätysmäärä tabuja, rituaaleja, hämmennyksiä ja kiusallisia keskusteluja. 

Ja vaikenemista. Monien mielestä naisen on ällöttävää tai epäsovinnaista puhua kuukautisistaan. Etenkin miesten keskuudesta tuntuu löytyvän näin ajattelijoita. Ja ymmärtäähän sen toisaalta. Ehdottomasti suurin osa miehistä ei ole ikinä kokenut eikä tule ikinä kokemaankaan menstruaation iloja, joten on hämmentävää kuulla vaikerrusta asiasta, johon ei voi samastua. Naisena minun on kuitenkin puolustauduttava sanomalla, että siihen aikaan kuusta ei oikein pysty olemaan viittä minuuttia pidempään ajattelematta tilaansa, ja jollekulle siitä on puhuttava. 

Ristiriitaista kuitenkin on se, että vaikka naisen ei olisi sopivaa mainita kuukautisistaan, miehen on sopivaa kysyä kiukkuiselta, surulliselta, vihaiselta tai ylipäätään tunteitaan osoittavalta naiselta, onko tällä se aika kuusta. Samaa tapahtuu myös silloin, kun nainen on raskaana. Ärtynyt olo ja vihantunteiden purku johtuu automaattisesti hormoneista, ei toki siitä että jotain olisi todella pielessä. 

Kuukautisista kyselemällä alistetaan naista. Kyllä, hormonit vaikuttavat ajatustoimintaan ja lisäävät ärsyyntymiskynnystä. Eikä se vatsassa vellova kipukaan kauheasti kohota mielialaa. Mutta on vain yksinkertaisesti väärin ja sen lisäksi sopimatonta olettaa, että jos nainen ilmaisee tyytymättömyytensä johonkin, vika olisi naisessa itsessään.

Kuukautiset eivät todellakaan ole se ihanin osa naiseutta. Tätä vain pahentaa niihin liitetty sosiaalinen stigma. On jotenkin hirvittävän noloa, jos taskusta putoaa lattialle tamponi julkisella paikalla. Ylipäätään jos joku saa tietää naisen poistavan limakalvoaan, on se häpeän ja jopa kiusaamisen paikka. Miksi täysin luonnollisesta asiasta on tehty niin hävettävä ja peiteltävä? Fakta kuitenkin on, että monet naiset eivät voi menstruaatiolleen mitään. Kivaa se ei varmasti ole kenellekään - naisille tai heidän lähipiirilleen, mutta siihen voisi suhtautua häpeällistämisen sijaan ymmärtäen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti