32. Toiset tytöt, oikeat tytöt

Joskus tuntuu, että naissukupuoli on jakautunut kahtia: On "oikeita" tyttöjä, jotka laittautuvat aamuisin tunteja, näyttävät hyviltä, tekevät tyttöjen juttuja ja viihtyvät keskenään. Sitten on poikatyttöjä, jotka eivät välitä meikeistä tai hienoista vaatteista, hengaavat poikien kanssa ja lukevat itsensä mieluummin yhdeksi pojista kuin naissukupuoleen kuuluviksi. Näiden kahden ryhmän välillä tuntuu vallitsevan jonkinlainen sota. Kummatkin halveksivat toisiaan. Poikatytöt eivät ansaitse tytön arvonimeä, kun taas tyttötytöt ovat feikkejä ja pinnallisia. 

Minä puolestani sijoitun jonnekin näiden välille. Löydän helpommin yhteisen kielen vastakkaisen sukupuolen kanssa, tykkään poikamaisina pidetyistä asioista (kuten esimerkiksi raskaammasta rockista), enkä suhtaudu ulkonäkööni erityiseen intohimoisesti. Toisaalta, päivästä riippuen, tahdon joskus käyttää minihametta ja huulipunaa, omistan lähes 50 pullon kynsilakkakokoelman ja pidän ruoanlaitosta. Tämän takia pidän kahtiajakoa aivan naurettavana.

Naiseutta on enemmän kuin yhdenlaista. On olemassa naisia jotka kulkevat stiletoilla ja juoruavat ystävistään selkien takana. Mutta siilitukkaiset huppareihin verhoutujat eivät ole yhtään sen vähempää naisia. 

On ok viihtyä poikien keskellä ja olla välittämättä ulkonäöstään. Sen sijaan ei ole ok väheksyä niitä tyttöjä jotka eivät tee näin. Naisvihan rumin muoto on naiset vihaamassa naisellisempia naisia. 

Meidän ei pitäisi vihata toisiamme. Täydellisessä maailmassa jokainen saisi toteuttaa olemustaan juuri niin kuin haluaa. Naiseus on sukupuoli, eikä siihen liity ohjekirjaa. 

24. Meikillä vai ilman?

Olen huomannut aika hassun asian: monet miehet sanovat että heidän mielestään naiset näyttävät paremmilta ilman meikkiä. Kuitenkin noin 96% niistä kerroista, kun joku miespuolinen (seurustelukumppaneita lukuunottamatta) on sanonut minua kauniiksi, on se tapahtunut silloin kun minulla on enemmän meikkiä kuin yleensä. 

Oma tyylini on muuttunut hyvin luonnolliseksi viimeisen vuoden aikana, puhtaasti laiskuuteni vuoksi. Käytän aamuistani mieluummin aikaa nukkumiseen, kuin itseni koristeluun. Lisäksi olo on mukavempi ilman painavaa meikkikerrosta. Olen käyttänyt ripsiväriä viimeisen seitsemän kuukauden aikana ehkä kahdesti, ja olo on loistava. 

En silti ajattele, että ne ihmiset jotka tykkäävät meikata, olisivat jotenkin feikimpiä kuin minä. Jotkut haluavat tuoda persoonaansa esille ulkonäkönsä avulla, eikä siinä ole yhtään mitään väärää. Minä harrastan pianonsoittoa, mikä on ihan yhtä lailla tapa ilmaista itseään. 

Etkös sinä valehtele ulkonäöstäsi käyttämällä vaatteita?

Samaa voisi soveltaa tatuointeihin. Tatuoinnin omistajahan valehtelee ulkonäöstään, koska minä en ainakaan tiedä ketään joka olisi syntynyt kyyhkysen kuva rinnassa tai jonkun nimi kirjailtuna käsivarteen. En kyllä myöskään tiedä yhtäkään tatuoinnin ottanutta, joka olisi ottanut sen miellyttääkseen jotakuta muuta kuin itseään.

On yleinen harhaluulo, että meikkiä käytetään muita ihmisiä varten. Jos minä päätän peittää tummat silmänaluseni tai punata huuleni, teen sen tunteakseni oloni paremmaksi. Samalla tavalla joinain päivinä haluan käyttää tyköistuvia vaatteita, koska haluan juuri sinä päivänä tuntea oloni naiselliseksi. Sitten on niitä päiviä joina minua ei voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän. Yritän tällä sanoa, että olen ihan yhtä nainen, ihan yhtä ihminen ja ihan yhtä aito, oli naamassani sitten nk. sotamaalaus tai ei yhtään mitään. 

Ihmisen erottaa eläimestä muun muassa se, että ihminen käyttää vaatteita. Toisin sanoen peittää luonnollisia osia itsestään. Toisin sanoen on tietoinen omasta vartalostaan ja häpeää sen rumempia kohtia. Kosmetiikka on vain luonnollinen jatke tälle ilmiölle, ja sitä käyttävät monet miehetkin.

Haluan sanoa meemin laatineelle ihmiselle: Jos pelkäät naisen paljastuvan todellisuudessa vähemmän näyttäväksi kuin tavatessa, silloin vika ei ole siinä naisessa. 

Sama ihminen, saman arvoinen