Joskus tuntuu, että naissukupuoli on jakautunut kahtia: On "oikeita" tyttöjä, jotka laittautuvat aamuisin tunteja, näyttävät hyviltä, tekevät tyttöjen juttuja ja viihtyvät keskenään. Sitten on poikatyttöjä, jotka eivät välitä meikeistä tai hienoista vaatteista, hengaavat poikien kanssa ja lukevat itsensä mieluummin yhdeksi pojista kuin naissukupuoleen kuuluviksi. Näiden kahden ryhmän välillä tuntuu vallitsevan jonkinlainen sota. Kummatkin halveksivat toisiaan. Poikatytöt eivät ansaitse tytön arvonimeä, kun taas tyttötytöt ovat feikkejä ja pinnallisia.
Minä puolestani sijoitun jonnekin näiden välille. Löydän helpommin yhteisen kielen vastakkaisen sukupuolen kanssa, tykkään poikamaisina pidetyistä asioista (kuten esimerkiksi raskaammasta rockista), enkä suhtaudu ulkonäkööni erityiseen intohimoisesti. Toisaalta, päivästä riippuen, tahdon joskus käyttää minihametta ja huulipunaa, omistan lähes 50 pullon kynsilakkakokoelman ja pidän ruoanlaitosta. Tämän takia pidän kahtiajakoa aivan naurettavana.
Naiseutta on enemmän kuin yhdenlaista. On olemassa naisia jotka kulkevat stiletoilla ja juoruavat ystävistään selkien takana. Mutta siilitukkaiset huppareihin verhoutujat eivät ole yhtään sen vähempää naisia.
On ok viihtyä poikien keskellä ja olla välittämättä ulkonäöstään. Sen sijaan ei ole ok väheksyä niitä tyttöjä jotka eivät tee näin. Naisvihan rumin muoto on naiset vihaamassa naisellisempia naisia.
Meidän ei pitäisi vihata toisiamme. Täydellisessä maailmassa jokainen saisi toteuttaa olemustaan juuri niin kuin haluaa. Naiseus on sukupuoli, eikä siihen liity ohjekirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti