43. Menestyksen anatomia

Koska olen ollut viime aikoina hyvin saamaton kirjoittaja, päätin julkaista äidinkielen preliminäärikokeessa kirjoittamani esseen netissä. 

Olen todenut, ettei minulla ole tarpeeksi isoja rintoja, jotta minusta voisi tulla menestyvä laulaja. Kuinka paljon ulkonäkö lopulta vaikuttaa henkilön menestymiseen? Riittääkö, että on vain kaunis ja seksikäs? Luultavasti Britney Spears ei olisi nykyisessä asemasssaan ilman ulkonäköään ja lavapersoonaansa. Toisaalta on myös paljon menestyviä hekilöitä, esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, jotka eivät sovi suurimman osan määritelmään kauniista ja seksikkäästä.

Menestyminen on mahdollista hyvin monella erilaisella alalla. Kirjailijan työ on suurimmilta osin kasvotonta, joten siinä menestymiseen ei erityisesti tarvita hyvää ulkonäköä. Sen sijaan Playboy-mallin urakehitys nojaa lähes täysin ulkonäköön. 

Määrite "kaunis ja seksikäs" viittaa lähinnä naisiin. Miestäkin voi toki luonnehtia kauniiksi, mutta yleensä sanaa käytetään, kun puhutaan naisesta. Menestyksen riippuminen ulkonäöstä on myös valitettavasti sukupuolisidonnaista. Nainen, joka vastaisi ulkonäöltään ja kyvyiltään Mick Jaggeria, ei menestyisi yhtä hyvin rock-musiikin markkinoilla, koska naisen ulkonäköä pidetään suuremmassa merkityksessä kuin miehen. Tietysti kauneus on katsojan silmissä ja jokaiselle vartalotyypille ja kaikille kasvonpiirteille on olemassa joku, joka pitää niitä viehättävinä. Ei silti ole sattumaa, että suurimmalla osalla Hollywoodin kärkinaisista on tiimalasivartalo, pitkät sääret ja klassisen kauniit kasvot. 

Julkisesti esiintymiseen kuuluu aina eräänlainen silmänruokana oleminen. Seksi myy, eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Seksuaalisuus kuitenkin on osa ihmisyyttä, ja sitä on kuvattu taiteessa kautta aikojen. Tämä ei ulotu pelkästään naisartisteihin. Led Zeppelin ei kaikessa lahjakkuudessaankaan olisi menestynyt 70-luvulla yhtä hyvin ilman paidattomana esiintynyttä Robert Plantia. Silti suurin osa provosoivasti pukeutuvista esiintyjistä on naisia. Lahjakkaita naishevilaulajia, kuten Maria Brink ja Taylor Momsen myös kritisoidaan itsensä seksualisoimisesta. Axl Rose sen sijaan ei saa juurikaan kritiikkiä siitä, että hyppii lavoilla pelkissä boksereissa. Vanhan sanonnan mukaa hyvien artistien ei tarvitse esiintyä seksuaalisesti myydäkseen tuotettaan, mutta niin he kuitenkin tekevät.

Muissa kuin ns. julkisissa ammateissa menestykse ei luulisi olevan yhtä ulkonäkökeskeistä. Muutama vuosi sitten nainen erotettiin työpaikastaan Yhdysvalloissa, koska mieskollegojen työskentely ja keskittyminen kärsivät naisen hyvännäköisyydestä. Voiko kauneus ja seksikkyys siis olla jopa este menestyksen polulla? Kaikki ovat joskus kuulleet jotain yhtä järkevää kuin "Aivojen ja rintojen yhteenlaskettu tilavuus on naisilla vakio" tai "Kauniin naisen ei tarvitse ajatella". Hyvä ulkonäkö ja hyvät älynlahjat eivät todellisuudessa sulje toisiaan pois. On kaikkien edun vastaista väheksyä toisen henkisiä ominaisuuksia vain, koska tämä näyttää hyvältä. 

Kauneutta ja seksikkyyttä ei pidä halveksua tai vähätellä ominaisuuksina sen enempää kuin älykkyyttä tai musikaalisuttakaan. Väite "Menestykseen riittää, että vain on kaunis ja seksikäs väheksyy menestyjien todellisia taitoja. Esimerkiksi Jennifer Aniston on kyllä klassisen kaunis ja seksikäs, mutta hän ei ole vain kaunis ja seksikäs. Hän on muuntautumiskykyinen ja palkittu näyttelijä. Kaikkien pitäisi käsittää ihminen ensisijaisesti muunakin kuin hänen vartalonaan. 

42. Puhkotaan kirsikoita

Käsi ylös, jos olet kuullut Facebook-ryhmästä nimeltä "No Hymen No Diamond". Kuten nimikin paljastaa, ryhmän tarkoitus on kannustaa miehiä valitsemaan vaimoikseen ainoastaan naisia, jotka eivät ole olleet yhdynnässä. Ryhmän tapoihin kuuluu myös häpäistä immenkalvottomia naisia ja kutsua heitä sanan "lutka" eri väännöksillä, koska ilmeisesti omasta seksielämästään määrääminen tekee naisesta automaattisesti epäluotettavan kumppanin ja löyhämoraalisen pettäjän. 

Itsekin wannabe-helluntailaisena en mitenkään väheksy kenenkään halua harrastaa seksiä vain yhden ihmisen kanssa elämänsä aikana. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta häpäistä toista ihmistä, jos tämä päättää harrastaa seksiä useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Helluntailaisilla ja No Hymen No Diamond -ihmisillä on se ero, että ensimmäiset haluavat elää omaa elämäänsä turvallisesti ja kuten haluavat, jälkimmäisten ainoa tarkoitus on yrittää hallita naisia ja palauttaa yhteiskuntamme keskiajalle. Tämä nimittäin saattaa tulla yllätyksenä, mutta seksin harrastaminen ei tee kenestäkään likaista tai vähemmän arvokasta. 

NHND-ryhmän toinen iskulause on "Popped cherry don't marry", mikä vie kapeakatseisuuden aivan uudelle tasolle. Teen tässä tunnustuksen: en ole ikinä (neitsyenäkään) onnistunut löytämään itseltäni immenkalvoa, vaikka olenkin etsinyt. Ylipäätään yleinen tietoisuus naisen alapään anatomiasta on huolestuttavan vajavaista. Jos vaginan suulla olisi oikeasti kalvo, joka puhkeaa vasta peniksen tunkeuduttua naisen sisään, miten ihmeessä esimerkiksi tamponien käyttö tai edes menstruaatio olisi mahdollista? Idolini Laci Greenin sanoin, "You can't pop your cherry."  

Moni on varmasti kuullut, kuinka menneinä aikoina avioliitto mitätöitiin jos nainen ei vuotanut verta hääyönä. Naisia myöskin pelotellaan sillä, että ensimmäinen kerta sattuu. Tällaiset väärinkäsitykset ovat osa laajempaa skeemaa siitä, kuinka mies saa seksiä ja nainen antaa sitä (vrt. nainen on olemassa miestä varten). Seksin sattuminen johtuu yksinomaan siitä, ettei nainen ole tarpeeksi kiihottunut yhdynnän alkaessa. Monesti jopa ajatellaan, ettei naisen kuulukaan nauttia seksistä, mikä on hyvin huolestuttavaa. Kuitenkin seksi on nautinnollisinta silloin, kun kaikki osapuolet haluavat sitä ja nauttivat siitä. 

On olemassa ikivanha ja ihmeellinen käsitys siitä, että seksiä harrastava nainen ei ansaitse kunnioitusta. Tämä ei ole mitään muuta kuin oppikirjatason seksismiä. Et voi väittää kunnioittavasi naisia, jos et kunnioita sellaisia naisia jotka eivät harrasta seksiä niin kuin sinä haluaisit.

Nainen oman seksuaalisuutensa hallitsijana on monille vieras käsite. Huoritteleminen ja lutkaleimaaminen ovat tapoja ilmaista oma mielipide toisen seksielämästä. Ongelma on siinä, että kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään ei oikeastaan ole oikeutta mielipiteeseen hänen seksuaalisista valinnoistaan niin kauan, kuin ketään ei vahingoiteta. 

Neitsyyteen ja epäneitsyyteen liittyvä kielikin on hyvin brutaalia. Kun seksiä harrastetaan ensimmäisen kerran, nainen menettää neitsyytensä, osan itsestään. Mies puolestaan menettää poikuutensa, eli hänestä tulee mies. Seksiä harrastettaessa ei kuitenkaan todellisuudessa menetetä mitään. Se on vain yksi elämänkokemus muiden joukossa. Eikä se ole mitenkään sukupuolisidonnaista. 

Pahinta on, ettei lutkan leimaa voi välttää silläkään, ettei harrasta seksiä. 

"Pojat tykkää, kun on luonnollinen

Pojat ei halua helppoa naista

Mut vaikeistakaan ne ei tykkää

Ja vielä joskus sä huomaat

että kun pojat tykkää, sä oletkin huora."

Voidaanko vain sopia, että seksi kuuluu kaikille?

Loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoita kymmenestä tuhannesta lukukerrasta!

41. Posliininukke

Olen aina ihmetellyt, miten katastrofielokuvien naiset pysyvät kuukausia autiolla saarella ilman, että heidän kainaloihinsa ilmestyy karvoja. Omani pysyvät sileinä korkeintaan 48 tuntia kerrallaan. Erityisesti, kun samojen elokuvien mieshahmoille ilmestyy tuuhea ja epäsiisti parta tarinan edetessä.

On totta, ettei kukaan ole varsinaisesti sanonut minulle "Meeri, sinun täytyy ajella karvasi kaikkialta muualta paitsi päälaelta" sen jälkeen, kun kehossani alkoi kasvaa karvaa. Silti väitän, että naiseuteen kuuluu tietynlainen painostus karvattomuuteen. Tämä painostus tulee siitä, ettei missään oikeastaan näytetä karvaisia naisia. 

Olen itse ollut enemmän tai vähemmän sheivattu 13-vuotiaasta lähtien. Feminismi ei ole muuttanut tätä, vaikka yleinen kuva feministeistä onkin karvainen. Tämä siksi, että tunnen oloni mukavammaksi kun ihoni on sileä. Kuitenkaan kaikki naiset eivät tunne, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa heille, mitä heidän kuuluu tehdä karvoillaan. 

Naisen ihokarvat on ihmeellinen tabu, johon liittyy vielä ihmeellisempiä kaksoismoraaleja. Kainalokarvat ovat epähygieniset ainoastaan naisilla, ja vain naisten karvaiset jalat tuntuvat kaktuksilta lakanoiden välissä. Kaikella rehellisyydellä, miehen hihojen alta kurkistavat kainalopuskat ovat mielestäni vähintään yhtä ällöttäviä kuin naisten vastaavat. Kuitenkaan ei tulisi mieleenikään vaatia ketään miestä ajelemaan kainaloitaan miellyttääkseen minua. Myöskään kasvojen karvoitus ei mielestäni ole miehillä viehättävää, muttä tämä vain saa minut ihastumaan helpommin siloposkisempiin tyyppeihin. Itseltäni kuitenkin on kysytty halveksuvalla ilmeellä "Mikset sheivaa noita?", ja siitä lähtien olenkin sheivannut. 

Alussa esiin tuomani esimerkki katastrofielokuvista on luultavasti taas monen mielestä nipottamista turhista asioista, mutta jälleen kerran median naiskuvaan on kiinnitettävä huomiota. Olen ennenkin maininnut, kuinka fiktiiviset naishahmot ovat idealistisia ja miehet realistisia. Halusimme tai emme, hyvin suuri osa maailman- ja ihmiskäsityksestä muodostuu median kautta. Todellisessa maailmassa naiset eivät ole luonnostaan karvattomia, joten mediassa ei myöskään pitäisi levittää tällaista kuvaa. 

Vaatimus karvattomuudesta on jälleen kerran yksi turha ja rajoittava kauneusihanne. Jos sinusta ei tunnu siltä että haluat sivellä ihoasi terävillä esineillä, älä tee niin. Olet aivan yhtä arvokas niin karvattomana kuin karvaisenakin. 

40. Toisin päin

Olen varma, etten ole ainoa joka on kuullut valkoisen ihmisen valittavan siitä, että sanan "nigga" käyttäminen on sallittua vain tummaihoisille. Tai miehen valittavan siitä että kuntosaleilla on usein erikseen vain naisille suunnattu osio. Tai naurettavimmillaan heteron siitä, ettei ole olemassa heteroiden bride-kulkuetta. En myöskään liene ainoa, joka on kuullut näistä tilanteista käytettävän sanoja, kuten käänteisrasismi tai -seksismi. 

Käänteissyrjintä kuitenkin on hyvin väärä termi tällaisille tapauksille. Rasismi ja seksismi nimittäin ovat paljon muutakin kuin sitä, että jollekulle aiheutetaan paha mieli itsestä riippumattoman tekijän johdosta. Rasismi ja seksismi ovat sosiaalisia rakenteita, joiden perusta on vuosisatojen takaisessa ajatuksessa, että valkoinen mies on ylivoimainen luomakunnan Herra. 

Pahinta on, että tämä tulee esiin melkeinpä kaikessa, ja olemme oppineet pitämään sitä normaalina. Luomakunnan Herrasta puheen ollen, jopa yleinen kuva Jeesuksesta ilmentää valkopestyä maailmankuvaa. Lähi-idässä ihmiset harvemmin näyttävät aivan eurooppalaisilta, mutta silti kun laittaa kuvahakuun "Jesus", niin valkoinen mieshän se ilmestyy näytölle. 

Rasismi ei ole vain nekruksi tai maitonaamaksi haukkumista. Rasismi on sitä, että valkoiset ovat aina riistäneet muiden mantereiden asukkaiden maita, väheksyneet ja tuhonneet niiden kulttuureja koska ne eroavat omastamme, riistäneet alkuperäisasukkaiden ihmisyyden ja alistaneet väkisin valloitetut alueet poliittisesti ja taloudellisesti.

Seksismi on sitä, että naisia on pidetty aina systemaattisesti miehiä alempiarvoisina ja vähempään pystyvinä, miehen omaisuutena, vauvakoneina ja kodinhoitajina. 

Neonfiona tiivisti asian hyvin:

Se, mitä kutsutaan käänteissyrjinnäksi, on todellisuudessa sitä, että nämä rakenteet kostautuvat syyllisilleen. Kun kerran naisvartalo on alistettu miehen silmäniloksi, onko ihme jos naiset haluavat kuntoilla niin, ettei ole miehiä katselemassa ja tekemässä oloa epämukavaksi? "Neekeri" on se sana, jolla valkoiset tekivät mustista epäihmisiä, mutta mustat eivät ole onnistuneet riistämään ihmisarvoa valkoisilta. Tämän takia nekru ja maitonaama eivät ole toisiinsa verrattavia nimityksiä. 

Joten pyydän, jos oikeasti kuulut siihen väestönosaan, joka ei ole systemaattisen sortamisen kohteena, olisit edes kiitollinen osastasi. Kaikki eivät ole yhtä etuoikeutettuja.

39. Fiktiivisen maailman patriarkaatti

Tiesitkö, että Pixarin elokuvissa 75% hahmoista on miespuolisia ja kaikista ihmishahmoista vain kaksi (Ihmeperheen Hyytäjä ja UP:in Rasmus) on ei-kaukasialaisia? Lue lisää vähemmistöjen esillepanosta.

Elokuva- ja tv-maailmassa on valloillaan käsitys, että hahmoja luodessa valkoinen heteromies on oletusarvo, ja poikkeavuudet tästä täytyy perustella jotenkin juonen tai taiteellisuuden kannalta. Tämän vuoksi järkyttävä enemmistö etenkin päärooleista on valkoisia heteromiehiä. Miksi tällä on väliä? Koska järkyttävä enemmistö tosielämän ihmisistä ei ole valkoisia heteromiehiä. Näin ollen hyvin - hyvin - suuri osa katsojista jää vaille hahmoa johon voi samastua. 

Kurkataanpa yhtä vanhemmista teksteistäni:

Melkein missä tahansa fiktiivisessä tuotteessa näkee valtavan kirjon erilaisia mieshahmoja, aivan kuten oikeassakin elämässä on valtava kirjo erilaisia miehiä. Naishahmot sen sijaan usein perustuvat stereotypioille, jolloin usein naishahmon osan juonesta voi päätellä jo hänen ulkonäöstään. Esimerkiksi minun näköiseni hahmo (tummat hiukset, lukulasit, luonnollinen meikkaustyyli ja jalassa tennarit) on lähes aina vähän ulkopuolisempi, ujompi ja hiljaisempi (yleensä neitsyt) hyvis, joka on vastakohta vaaleatukkaisille, muodikkaille ja hyvännäköisille "lutkille". Huippukohdassa elokuva-Meeri ottaa lasit pois ja vetää mekon ylleen, ja onkin yllättäen kauniimpi kuin kukaan ja saa luokan komeimman pojan tai jotain sinne päin. 

Kuitenkaan tosielämä-Meeri ei todellakaan samastu elokuva-Meeriin. En koe itseäni hiirulaiseksi tai epäviehättäväksi, enkä varsinkaan hiljaiseksi. Myöskään luonnonblondina en osta ajatusta siitä että blondit ovat automaattisesti löyhin perustein seksiä harrastavia mean girlsejä. 

On olemassa Bechdelin testi, joka arvioi fiktiivisten teosten sukupuolten esillepanoa. Testissä on kolme kohtaa:

1. Teoksessa tulee olla vähintään kaksi naishahmoa, joilla on nimet.

2. Naisten täytyy puhua toisilleen.

3. Puheenaiheena ei ole mies. 

Ei pitäisi olla paljon vaadittu, mutta silti valtaosa elokuvista ei läpäise testiä. 

Kuinka maailmasta voisi tulla tasa-arvoinen, kun media - joka on myös eräänlainen ikkuna tosielämään - maalaa kuvaa maailmasta jossa valkoiset miehet ovat pääosassa?

Haluaisin kertoa kaikille, jotka tekevät fiktiivisiä hahmoja, olivat ne sitten elokuviin, tv-sarjoihin, peleihin tai kirjoihin, että hahmo voi olla lihava, nainen, aasialainen tai musta ihan vain siksi koska tosielämässä on lihavia, naispuolisia, aasialaisia ja mustia ihmisiä. 

38. Teksti, jota en halunnut kirjoittaa

Tämän vuoden maaliskuussa Helsingin Tapanilassa viisi poikaa joukkoraiskasivat 20-vuotiaan naisen. Tekijät saivat tuomioksi vuoden ehdollista vankeutta ja 5000 euroa korvauksia naiselle henkisistä kärsimyksistä. 

Käteni tärisevät, kun kirjoitan tätä, koska tämä aihe herättää minussa niin paljon inhoa, ahdistusta ja raivoa. Hyvät lukijat, tänään kirjoitan raiskauskulttuurista. 

Tiedätkö, miksi raiskausvitsejä ei pitäisi kertoa? Siksi, että jos seurassa on naisia, todennäköisyys on ainakin yksi viidestä, että hän on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.

Raiskauskulttuuri pähkinänkuoressa on sitä, että naisen on hyvinvointivaltioissakin todennäköisempää joutua seksuaalirikoksen uhriksi kuin valmistua korkeakoulusta. Kehitysmaissa nainen joutuu raiskatuksi todennäköisemmin kuin oppii lukemaan. 

Liian usein raiskatulta naiselta kysytään, mitä hänellä oli yllään, ei kai hän vain provosoinut raiskaajaansa näyttämällä liikaa ihoa. Meitä opetetaan baareissa vahtimaan juomiamme, ettei kukaan laita niihin tainnuttavia aineita. Meille markkinoidaan myös kynsilakkoja, jotka vaihtavat väriä jos ne altistuvat tällaisille aineille. Me emme myöskään saa juoda liikaa, ettei joku käyttäisi humalatilaamme hyväkseen. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että myös Tapanilan joukkoraiskaustapauksessa tuomari alensi raiskaajien tuomioita, koska saattaisi olla heidän kehitykselleen vahingollista viettää nuoruusvuosia vankilassa. Muutama vuosi sitten USA:ssa nousi julkisuuteen tapaus, jossa kaksi nuorta poikaa oli useamman kerran brutaalisti raiskannut sammuneen tytön kotibileissä. Media keskittyi raiskatun ihmisen kärsimysten sijasta voivottelemaan sitä, miten poikien jalkapallourat ja tulevaisuudet murskaantuisivat siitä, että he tapauksen myötä leimautuvat seksuaalirikollisiksi.

Olisivat miettineet sitä ennen kuin tekivät vapaaehtoisesti seksuaalirikoksia. 

Raiskauskulttuuri on sitä, että luulemme ettei mies voi tulla raiskatuksi.

Raiskauskulttuuri on sitä, että listoille nousee musiikkia, joka kirjaimellisesti kertoo raiskauksesta ihannoivaan sävyyn.

Vanha feministinen sanonta kuuluu: "Sen sijaan, että opettaisimme naisia olemaan tulematta raiskatuiksi, mitä jos opettaisimme raiskaajia olemaan raiskaamatta."

Haluan vähän avata tätä. Monet ovat älähtäneet, ettei murhaajiakaan saa lopettamaan murhaamista sillä että heille sanotaan murhaamisen olevan väärin. Ei tietenkään. Emme me sitä haekaan. Suurin osa raiskauksista eivät ole sellaisia, että Jammu-setä hyppää puskasta ja raiskaa satunnaisen uhrin. Suurimmassa osassa tapauksista uhri tuntee raiskaajan ennestään. 

Ongelma ei ole siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi että raiskaus on väärin. Ongelma on se, ettei heille opeteta, mitä eroa on tavallisella seksillä ja raiskauksella. Usein raiskaaja ei edes tiedä raiskaavansa, koska kukaan ei ole kertonut hänelle että seksuaaliseen toimintaan tarvittaisiin molemminpuolinen suostumus. 

Raiskauskulttuuri on sitä, ettei yläkoulun terveystiedon opetussuunnitelmaan kuulu perustietopakettia siitä, mitä on seksiin suostuminen, ja ennen kaikkea mitä se ei ole. Tässä on Laci Greenin video aiheesta. 

Ennen kaikkea raiskauskulttuuri on sitä, että me elämme vieläkin uskomuksessa, että miehuuteen kuuluu väkisin raiskausvietti. Että miehet ovat eläimiä jotka eivät seisokin iskiessä tai muuten vain tilaisuuden tullessa kykene kunnioittamaan toisen ihmisen kehoa ja rajoja. 

Minä en suostu uskomaan, että peniksen omistaminen tekee ihmisestä hirviön. Hirviön tekee se, ettei hänelle opeteta miten sitä kuuluu käyttää.

37. Elämä ja valinta

Abortti puhuttaa monia. On niitä, jotka vastustavat sitä ja sanovat olevansa "pro life" eli elämän puolella. Sitten on niitä joiden mielestä abortin pitäisi olla saatavilla jos nainen sellaisen haluaa. He sanovat olevansa "pro choice" eli valinnan puolella.

Pro life -ihmiset vetoavat yleensä siihen, että sikiöllä on helmöittyessä saatu oikeus kehittyä häiriöttä äitinsä kohdussa ja syntyä elävänä. Iskulauseet kuten "Elämä alkaa hedelmöityksestä" ja "Abortti on murha" ovat yleisiä heidän keskuudessaan. He myös osaavat tuoda esille sen, että abortin laillistamisen jälkeen Yhdysvalloissa on tehty enemmän abortteja kuin natsi-Saksassa tapettiin juutalaisia (koska natseihin rinnastaminen on loistava tapa saada joku näyttämään pahalta). 

Itsensä nimittäminen elämän puolustajiksi antaa toki hienon kuvan aatteesta. Valinnanvapauden puolustaminen ei kuitenkaan tarkoita elämän vastustamista. Aborttien vastustajat yleensä keskittyvät perustelemaan kehittymättömän sikiön ihmisyyttä ja unohtavat sen, että myös nainen, jonka sisällä sikiö kehittyy on ihminen, ei vain kohtu. 

En itse ole ikinä ollut raskaana, joten en ehkä ole paras henkilö puhumaan tästä. Puhun silti. Raskaus on naisen keholle hyvin rankka ja radikaali poikkeustila. Sisäelimet pakkautuvat hyvin ahtaalle vatsan yläosaan sikiön vallatessa tilaa naisen sisältä. Hormonimuutokset hämmentävät naista itseään ja lisäksi kaikkia ympärillä. Raskaus myös estää monien asioiden tekemisen. En nyt sano ettei yhdeksän raitista kuukautta olisi hyväksi kenelle tahansa, mutta entä jos nainen harrastaakin extreme-urheilua tai haluaa matkustella? Monet naiset ovat valmiita käymään tämän kaiken läpi tuodakseen maailmaan toivotun lapsen. Mielestäni kuitenkaan kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa toista ihmistä käymään tätä läpi. 

Yleinen pro life -argumentti on se, että sikiö tuntee kipua jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, mikä vahvistaa abortin moraalista kyseenalaisuutta. Taas unohdetaan se, että myös nainen tuntee kipua raskauden ja etenkin synnytyksen johdosta. Sikiöstä poiketen naisella on myös tarpeeksi kehittynyt tietoisuus käsittelemään, ymmärtämään ja muistamaan kipu. 

Otetaan huomioon sekin, että ihmisillä on laissa kirjattu kehon itsemääräämisoikeus. Edes kuolleelta ruumiilta ei ole laillista ottaa elimiä muiden hengen pelastamiseksi ellei henkilö itse ole eläessään suostunut siihen. Jos ihminen pakotetaan käymään läpi yhdeksän kuukautta radikaaleja fyysisiä muutoksia hänen sisällään elävän sikiön vuoksi, hänellä on huonommat oikeudet kuin kuolleella ruumiilla.


Tietenkin ensi kädessä haluan, että ihmisiä rohkaistaisiin käyttämään ehkäisyä ettei epätoivottuja raskauksia tulisi. Kuitenkin ehkäisy voi pettää. Myös raiskaus voi johtaa raskauteen. 

Abortteja ei myöskään lopeteta sillä että ne kielletään lailla. Abortin voi tehdä myös laittomasti. Silloin se ei myöskään ole turvallinen naiselle itselleen. 

Pro choice ei tarkoita sitä että puolustetaan aborttia itsessään. Pro choice tarkoittaa sitä, että puolustetaan ihmisen vapautta tehdä myös sellaisia valintoja, joita itse emme välttämättä tekisi.