46. Kuhan kuvasin.

Suomessa on viime päivinä pyörinyt enemmän tai vähemmän mediakohua juontaja Axl Smithin ympärillä.

Pähkinänkuoressa tilanne on se, että Smith on syytettynä seksinauhojen kuvaamisesta kumppaneistaan salaa. Smith itse kertoo, että hänen kotonaan on kameravalvonta jotta kukaan ei voi syyttää häntä virheellisesti raiskauksesta. Hän ei vain tiennyt, että kameravalvonnasta pitäisi kertoa kaikille kuvattaville. 

Suosittelen googlaamaan lisätietoa aiheesta. Smith itse julkaisi tämän videon: 

Tässä videossa on niin monta asiaa väärin, että minunkin on pakko ryhdistäytyä bloggaajana. 

Ensinnäkin se, että kertomassaan taustatarinassa Smith on automaattisesti täysin epäilemättä varma siitä, että tarinan nainen valehtelee raiskauksesta, ja mies (jonka olemassaolosta ei muuten ole löydetty mitään todisteita) on viaton. En väitä, etteikö tämä olisi mahdollista, mutta tarina, ja myös Smithin koko tilanne muistuttaa aforismista: "Patriarkaatissa on suurempi tragedia, jos miestä syytetään raiskauksesta kuin se, jos nainen raiskataan." On olemassa naisia, jotka kiristävät miehiä perusteettomilla syytöksillä raiskauksista. Smithin suhtautuminen raivostuttaa siksi, että tätäkin enemmän on olemassa raiskaajia, jotka eivät joudu millään tavalla vastuuseen teoistaan. 

Itse kohuun: Rusinat rasahtivat, kun yksi Smithin tapailemista naisista ilmoitti poliisille, että hänestä oli kuvattu luvatta seksinauhoja. Smith sanoo videolla tämän naisen haluavan hänelle pahaa. 

Hyvä Smith. Jos teet rikoksen jotakuta kohtaan, niin se, että tämä panee sinut vastuuseen teoistasi ei tarkoita, että sinä olet uhri. Niin hyvää raiskauskulttuuria.

Julkaisemallaan videolla Smith saa tilanteen kuulostamaan siltä että on erehdyksessä, itseään suojellakseen tehnyt typerän virheen. Ei. Typerä virhe on esimerkiksi se, että juo vähän liikaa ja seuraavana päivänä on hirveä krapula, tai se että ei lue ylioppilaskirjoituksiin ja saa huonot arvosanat. Kymmenien naisten kuvaaminen makuuhuoneessa ilman lupaa on jotain aivan muuta, kuin typerä virhe. 

Joku voisi laskea sen Smithin eduksi, että ainakin hän pyysi anteeksi tekojaan. Itse nojaan vanhaan sananlaskuun: 

Turha pidätellä kun paskat on housussa. 

Ja nyt minulle hyvin epätyypillinen loppukevennys:

45. "Mut lesbot on jees"

"Feminismi on teoria, lesbous on käytäntö."

~Ti-Grace Atkinson

Vaikka itse tykkäänkin enemmän miehistä, haluan nyt ulista homoseksuaalisten sisarieni puolesta.

Useat homoseksuaalisuuden vastustajat (lähinnä miehet) käyttävät lausahdusta "Homot on perseestä, mutta lesbot on jees." Voiko tästä siis päätellä, että naisen homoseksuaalisuus on hyväksytympää kuin miehen? Ei voi. Se on ainoastaan seksualisoidumpaa. Ainoa syy, miksi lesbot on jees, mutta homot eivät on se, että harvempi heteromies saa tyydytystä homopornon katselusta.

Lesboudesta, mihin miehet eivät sinänsä liity mitenkään, on tullut enemmän miesten fetissi kuin naisten seksuaalinen suuntaus. Miten tässä näin kävi? Eivät miehetkään seurustele miesten kanssa ollakseen silmänilona heteronaisille. 

Suurin osa pornossa nähtävästä lesboseksistä (näin siis olen kuullut, itsehän en tietenkään katso...) on hyvin kaukana tosielämän lesboseksistä. Juurikin siksi että lesbopornoa tehdään pääasiassa miehille eikä naisille. Siinä esiintyvät naiset ovat miehen silmää miellyttäviä, naisellisia kaunottaria. Tietenkin on olemassa myös naisellisia lesboja, mutta voisin väittää että lesbot eivät yleensä yritä näyttää hyvältä nimenomaan miesten silmissä. Tokihan tehdään myös homopornoa, mutta sitä ei suurimman osan ajasta tehdä samalla tavalla heteronaiset mielessä kuin lesbopornoa tehdään heteromiehiä ajatellen.

Törkein esimerkki lesbojen esineellistämisestä on kolmen kimpan ehdottelu julkisilla paikoilla näyttäytyville lesbopareille. Vastausta tähän ei voi sanoa paremmin kuin ystäväni sanoi:

"Threesome voisi olla jees, mutta miksi ihmeessä mä haluaisin siihen miehen?"

En kylläkään ole ihan samaa mieltä lainauksen kanssa, jolla aloitin tämän postauksen. Ehkä siksi että koen olevani feministi, mutta en lesbo. Ymmärrän kyllä idean sen takana: radikaalifeministit haluavat osoittaa, ettei miesten asema maailmassa ole ihan niin korkea kuin luullaan; Ilmankin miehiä pärjätään. Toisaalta seksuaalinen suuntaus ei ole poliittinen - tai minkään muunkaanlainen valinta. Onko naisten välisen seksin takana silti aina jotain poliittista? Haluan sanoa, että ei ole. Eiväthän heterotkaan (ainakaan toivottavasti) harrasta heteroseksiä vain vastustaakseen homojen oikeuksia. Ajatushan on täysin järjetön! 

Ja ei, en maalaa tässä kaikkia maailman heteromiehiä huonoiksi ihmisiksi, mutta tarpeeksi suuri osa heistä pitää itseään niin tärkeinä, että tunkeutuvat väkisin alueelle, jolla heillä ei ole mitään oikeaa tehtävää. 

44. Enemmän, mitä rakastaa

Olen viime päivinä vakuuttunut täysin siitä, että huippumalli Tess Holliday on käsittämättömän upea nainen. 

Tess on siitä erikoinen malli, että hän on Eurooppalaisittain vaatekokoa 52. Hän onkin suurin plus-koon malli valtavirtamuodissa. Holliday sanoo olevansa "body positive activist", eli positiivisen vartalokuvan puolestapuhuja. 

Hollidayn ura mallina on myös saanut paljon vastalauseita. Isokokoisten naisten esittämisen mediassa pelätään mainostavan epäterveellistä elämäntapaa, mikä sinänsä on erittäin tekopyhää. Erityisen laiha ulkomuoto, kuten malleilla yleensä, on myös epäterveellistä. Tämän lisäksi Holliday urheilee paljon enemmän ja elää muutenkin terveellisemmin kuin esimerkiksi eräs miltei 20 vaatekokoa pienempi bloggaaja.

Nykyaikaiselle medialle altististuneina monet elävät maailmassa, jossa laihuus on ainoa oikea ulkomuoto. Pienet lapsetkin oppivat, että lihava on yksi pahimpia asioita, mitä heistä voi tulla. Tämän pitää muuttua. Ihminen on niin paljon muutakin kuin vartalonsa. 

Toisaalta laihatkin löytävät paljon vihattavaa vartaloistaan.  Tess Holliday tekee juuri päin vastoin: hän löytää paljon rakastettavaa vartalostaan, ja sen huomaa. Lainatakseni erästä ystävääni:

"Sinulla on helvetin kaunis vartalo, koska kannat sitä ylpeydellä."

43. Menestyksen anatomia

Koska olen ollut viime aikoina hyvin saamaton kirjoittaja, päätin julkaista äidinkielen preliminäärikokeessa kirjoittamani esseen netissä. 

Olen todenut, ettei minulla ole tarpeeksi isoja rintoja, jotta minusta voisi tulla menestyvä laulaja. Kuinka paljon ulkonäkö lopulta vaikuttaa henkilön menestymiseen? Riittääkö, että on vain kaunis ja seksikäs? Luultavasti Britney Spears ei olisi nykyisessä asemasssaan ilman ulkonäköään ja lavapersoonaansa. Toisaalta on myös paljon menestyviä hekilöitä, esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, jotka eivät sovi suurimman osan määritelmään kauniista ja seksikkäästä.

Menestyminen on mahdollista hyvin monella erilaisella alalla. Kirjailijan työ on suurimmilta osin kasvotonta, joten siinä menestymiseen ei erityisesti tarvita hyvää ulkonäköä. Sen sijaan Playboy-mallin urakehitys nojaa lähes täysin ulkonäköön. 

Määrite "kaunis ja seksikäs" viittaa lähinnä naisiin. Miestäkin voi toki luonnehtia kauniiksi, mutta yleensä sanaa käytetään, kun puhutaan naisesta. Menestyksen riippuminen ulkonäöstä on myös valitettavasti sukupuolisidonnaista. Nainen, joka vastaisi ulkonäöltään ja kyvyiltään Mick Jaggeria, ei menestyisi yhtä hyvin rock-musiikin markkinoilla, koska naisen ulkonäköä pidetään suuremmassa merkityksessä kuin miehen. Tietysti kauneus on katsojan silmissä ja jokaiselle vartalotyypille ja kaikille kasvonpiirteille on olemassa joku, joka pitää niitä viehättävinä. Ei silti ole sattumaa, että suurimmalla osalla Hollywoodin kärkinaisista on tiimalasivartalo, pitkät sääret ja klassisen kauniit kasvot. 

Julkisesti esiintymiseen kuuluu aina eräänlainen silmänruokana oleminen. Seksi myy, eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Seksuaalisuus kuitenkin on osa ihmisyyttä, ja sitä on kuvattu taiteessa kautta aikojen. Tämä ei ulotu pelkästään naisartisteihin. Led Zeppelin ei kaikessa lahjakkuudessaankaan olisi menestynyt 70-luvulla yhtä hyvin ilman paidattomana esiintynyttä Robert Plantia. Silti suurin osa provosoivasti pukeutuvista esiintyjistä on naisia. Lahjakkaita naishevilaulajia, kuten Maria Brink ja Taylor Momsen myös kritisoidaan itsensä seksualisoimisesta. Axl Rose sen sijaan ei saa juurikaan kritiikkiä siitä, että hyppii lavoilla pelkissä boksereissa. Vanhan sanonnan mukaa hyvien artistien ei tarvitse esiintyä seksuaalisesti myydäkseen tuotettaan, mutta niin he kuitenkin tekevät.

Muissa kuin ns. julkisissa ammateissa menestykse ei luulisi olevan yhtä ulkonäkökeskeistä. Muutama vuosi sitten nainen erotettiin työpaikastaan Yhdysvalloissa, koska mieskollegojen työskentely ja keskittyminen kärsivät naisen hyvännäköisyydestä. Voiko kauneus ja seksikkyys siis olla jopa este menestyksen polulla? Kaikki ovat joskus kuulleet jotain yhtä järkevää kuin "Aivojen ja rintojen yhteenlaskettu tilavuus on naisilla vakio" tai "Kauniin naisen ei tarvitse ajatella". Hyvä ulkonäkö ja hyvät älynlahjat eivät todellisuudessa sulje toisiaan pois. On kaikkien edun vastaista väheksyä toisen henkisiä ominaisuuksia vain, koska tämä näyttää hyvältä. 

Kauneutta ja seksikkyyttä ei pidä halveksua tai vähätellä ominaisuuksina sen enempää kuin älykkyyttä tai musikaalisuttakaan. Väite "Menestykseen riittää, että vain on kaunis ja seksikäs väheksyy menestyjien todellisia taitoja. Esimerkiksi Jennifer Aniston on kyllä klassisen kaunis ja seksikäs, mutta hän ei ole vain kaunis ja seksikäs. Hän on muuntautumiskykyinen ja palkittu näyttelijä. Kaikkien pitäisi käsittää ihminen ensisijaisesti muunakin kuin hänen vartalonaan. 

42. Puhkotaan kirsikoita

Käsi ylös, jos olet kuullut Facebook-ryhmästä nimeltä "No Hymen No Diamond". Kuten nimikin paljastaa, ryhmän tarkoitus on kannustaa miehiä valitsemaan vaimoikseen ainoastaan naisia, jotka eivät ole olleet yhdynnässä. Ryhmän tapoihin kuuluu myös häpäistä immenkalvottomia naisia ja kutsua heitä sanan "lutka" eri väännöksillä, koska ilmeisesti omasta seksielämästään määrääminen tekee naisesta automaattisesti epäluotettavan kumppanin ja löyhämoraalisen pettäjän. 

Itsekin wannabe-helluntailaisena en mitenkään väheksy kenenkään halua harrastaa seksiä vain yhden ihmisen kanssa elämänsä aikana. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta häpäistä toista ihmistä, jos tämä päättää harrastaa seksiä useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Helluntailaisilla ja No Hymen No Diamond -ihmisillä on se ero, että ensimmäiset haluavat elää omaa elämäänsä turvallisesti ja kuten haluavat, jälkimmäisten ainoa tarkoitus on yrittää hallita naisia ja palauttaa yhteiskuntamme keskiajalle. Tämä nimittäin saattaa tulla yllätyksenä, mutta seksin harrastaminen ei tee kenestäkään likaista tai vähemmän arvokasta. 

NHND-ryhmän toinen iskulause on "Popped cherry don't marry", mikä vie kapeakatseisuuden aivan uudelle tasolle. Teen tässä tunnustuksen: en ole ikinä (neitsyenäkään) onnistunut löytämään itseltäni immenkalvoa, vaikka olenkin etsinyt. Ylipäätään yleinen tietoisuus naisen alapään anatomiasta on huolestuttavan vajavaista. Jos vaginan suulla olisi oikeasti kalvo, joka puhkeaa vasta peniksen tunkeuduttua naisen sisään, miten ihmeessä esimerkiksi tamponien käyttö tai edes menstruaatio olisi mahdollista? Idolini Laci Greenin sanoin, "You can't pop your cherry."  

Moni on varmasti kuullut, kuinka menneinä aikoina avioliitto mitätöitiin jos nainen ei vuotanut verta hääyönä. Naisia myöskin pelotellaan sillä, että ensimmäinen kerta sattuu. Tällaiset väärinkäsitykset ovat osa laajempaa skeemaa siitä, kuinka mies saa seksiä ja nainen antaa sitä (vrt. nainen on olemassa miestä varten). Seksin sattuminen johtuu yksinomaan siitä, ettei nainen ole tarpeeksi kiihottunut yhdynnän alkaessa. Monesti jopa ajatellaan, ettei naisen kuulukaan nauttia seksistä, mikä on hyvin huolestuttavaa. Kuitenkin seksi on nautinnollisinta silloin, kun kaikki osapuolet haluavat sitä ja nauttivat siitä. 

On olemassa ikivanha ja ihmeellinen käsitys siitä, että seksiä harrastava nainen ei ansaitse kunnioitusta. Tämä ei ole mitään muuta kuin oppikirjatason seksismiä. Et voi väittää kunnioittavasi naisia, jos et kunnioita sellaisia naisia jotka eivät harrasta seksiä niin kuin sinä haluaisit.

Nainen oman seksuaalisuutensa hallitsijana on monille vieras käsite. Huoritteleminen ja lutkaleimaaminen ovat tapoja ilmaista oma mielipide toisen seksielämästä. Ongelma on siinä, että kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään ei oikeastaan ole oikeutta mielipiteeseen hänen seksuaalisista valinnoistaan niin kauan, kuin ketään ei vahingoiteta. 

Neitsyyteen ja epäneitsyyteen liittyvä kielikin on hyvin brutaalia. Kun seksiä harrastetaan ensimmäisen kerran, nainen menettää neitsyytensä, osan itsestään. Mies puolestaan menettää poikuutensa, eli hänestä tulee mies. Seksiä harrastettaessa ei kuitenkaan todellisuudessa menetetä mitään. Se on vain yksi elämänkokemus muiden joukossa. Eikä se ole mitenkään sukupuolisidonnaista. 

Pahinta on, ettei lutkan leimaa voi välttää silläkään, ettei harrasta seksiä. 

"Pojat tykkää, kun on luonnollinen

Pojat ei halua helppoa naista

Mut vaikeistakaan ne ei tykkää

Ja vielä joskus sä huomaat

että kun pojat tykkää, sä oletkin huora."

Voidaanko vain sopia, että seksi kuuluu kaikille?

Loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoita kymmenestä tuhannesta lukukerrasta!

41. Posliininukke

Olen aina ihmetellyt, miten katastrofielokuvien naiset pysyvät kuukausia autiolla saarella ilman, että heidän kainaloihinsa ilmestyy karvoja. Omani pysyvät sileinä korkeintaan 48 tuntia kerrallaan. Erityisesti, kun samojen elokuvien mieshahmoille ilmestyy tuuhea ja epäsiisti parta tarinan edetessä.

On totta, ettei kukaan ole varsinaisesti sanonut minulle "Meeri, sinun täytyy ajella karvasi kaikkialta muualta paitsi päälaelta" sen jälkeen, kun kehossani alkoi kasvaa karvaa. Silti väitän, että naiseuteen kuuluu tietynlainen painostus karvattomuuteen. Tämä painostus tulee siitä, ettei missään oikeastaan näytetä karvaisia naisia. 

Olen itse ollut enemmän tai vähemmän sheivattu 13-vuotiaasta lähtien. Feminismi ei ole muuttanut tätä, vaikka yleinen kuva feministeistä onkin karvainen. Tämä siksi, että tunnen oloni mukavammaksi kun ihoni on sileä. Kuitenkaan kaikki naiset eivät tunne, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa heille, mitä heidän kuuluu tehdä karvoillaan. 

Naisen ihokarvat on ihmeellinen tabu, johon liittyy vielä ihmeellisempiä kaksoismoraaleja. Kainalokarvat ovat epähygieniset ainoastaan naisilla, ja vain naisten karvaiset jalat tuntuvat kaktuksilta lakanoiden välissä. Kaikella rehellisyydellä, miehen hihojen alta kurkistavat kainalopuskat ovat mielestäni vähintään yhtä ällöttäviä kuin naisten vastaavat. Kuitenkaan ei tulisi mieleenikään vaatia ketään miestä ajelemaan kainaloitaan miellyttääkseen minua. Myöskään kasvojen karvoitus ei mielestäni ole miehillä viehättävää, muttä tämä vain saa minut ihastumaan helpommin siloposkisempiin tyyppeihin. Itseltäni kuitenkin on kysytty halveksuvalla ilmeellä "Mikset sheivaa noita?", ja siitä lähtien olenkin sheivannut. 

Alussa esiin tuomani esimerkki katastrofielokuvista on luultavasti taas monen mielestä nipottamista turhista asioista, mutta jälleen kerran median naiskuvaan on kiinnitettävä huomiota. Olen ennenkin maininnut, kuinka fiktiiviset naishahmot ovat idealistisia ja miehet realistisia. Halusimme tai emme, hyvin suuri osa maailman- ja ihmiskäsityksestä muodostuu median kautta. Todellisessa maailmassa naiset eivät ole luonnostaan karvattomia, joten mediassa ei myöskään pitäisi levittää tällaista kuvaa. 

Vaatimus karvattomuudesta on jälleen kerran yksi turha ja rajoittava kauneusihanne. Jos sinusta ei tunnu siltä että haluat sivellä ihoasi terävillä esineillä, älä tee niin. Olet aivan yhtä arvokas niin karvattomana kuin karvaisenakin. 

40. Toisin päin

Olen varma, etten ole ainoa joka on kuullut valkoisen ihmisen valittavan siitä, että sanan "nigga" käyttäminen on sallittua vain tummaihoisille. Tai miehen valittavan siitä että kuntosaleilla on usein erikseen vain naisille suunnattu osio. Tai naurettavimmillaan heteron siitä, ettei ole olemassa heteroiden bride-kulkuetta. En myöskään liene ainoa, joka on kuullut näistä tilanteista käytettävän sanoja, kuten käänteisrasismi tai -seksismi. 

Käänteissyrjintä kuitenkin on hyvin väärä termi tällaisille tapauksille. Rasismi ja seksismi nimittäin ovat paljon muutakin kuin sitä, että jollekulle aiheutetaan paha mieli itsestä riippumattoman tekijän johdosta. Rasismi ja seksismi ovat sosiaalisia rakenteita, joiden perusta on vuosisatojen takaisessa ajatuksessa, että valkoinen mies on ylivoimainen luomakunnan Herra. 

Pahinta on, että tämä tulee esiin melkeinpä kaikessa, ja olemme oppineet pitämään sitä normaalina. Luomakunnan Herrasta puheen ollen, jopa yleinen kuva Jeesuksesta ilmentää valkopestyä maailmankuvaa. Lähi-idässä ihmiset harvemmin näyttävät aivan eurooppalaisilta, mutta silti kun laittaa kuvahakuun "Jesus", niin valkoinen mieshän se ilmestyy näytölle. 

Rasismi ei ole vain nekruksi tai maitonaamaksi haukkumista. Rasismi on sitä, että valkoiset ovat aina riistäneet muiden mantereiden asukkaiden maita, väheksyneet ja tuhonneet niiden kulttuureja koska ne eroavat omastamme, riistäneet alkuperäisasukkaiden ihmisyyden ja alistaneet väkisin valloitetut alueet poliittisesti ja taloudellisesti.

Seksismi on sitä, että naisia on pidetty aina systemaattisesti miehiä alempiarvoisina ja vähempään pystyvinä, miehen omaisuutena, vauvakoneina ja kodinhoitajina. 

Neonfiona tiivisti asian hyvin:

Se, mitä kutsutaan käänteissyrjinnäksi, on todellisuudessa sitä, että nämä rakenteet kostautuvat syyllisilleen. Kun kerran naisvartalo on alistettu miehen silmäniloksi, onko ihme jos naiset haluavat kuntoilla niin, ettei ole miehiä katselemassa ja tekemässä oloa epämukavaksi? "Neekeri" on se sana, jolla valkoiset tekivät mustista epäihmisiä, mutta mustat eivät ole onnistuneet riistämään ihmisarvoa valkoisilta. Tämän takia nekru ja maitonaama eivät ole toisiinsa verrattavia nimityksiä. 

Joten pyydän, jos oikeasti kuulut siihen väestönosaan, joka ei ole systemaattisen sortamisen kohteena, olisit edes kiitollinen osastasi. Kaikki eivät ole yhtä etuoikeutettuja.