35. Miesasiaa

Tämä teksti on ollut luonnosluettelossa marraskuusta lähtien. 

Kuten on (usein) aiemminkin kirjoitettu Another Crackissa, sukupuolten välinen tasa-arvovaje ei rajoitu pelkästään naisten ongelmiin. 

Vaikka feminismin päämäärä, sukupuoliroolien purkautuminen johtaisi myös miesten ongelmien vähentymiseen, feministit eivät varsinaisesti järjestä kampanjoita vaikkapa miesten asevelvollisuuden poistamiseen. Joten eikö ole ihan hyvä, että joku liike näin tekee?

Olisihan se, mutta Mens Rights Activists eli miesasialiike, joka esiintyy miesten aseman parantajana, ei näin tee. Sen sijaan he valittavat siitä, etteivät feministit pyri suoraan parantamaan miesten asemaa. Kun käy Suomen miesasialiikkeen sivustolla, suurin osa siellä olevista kirjoituksista kertoo jostain, mitä feministit ovat tehneet, sanoneet tai jättäneet tekemättä. 

Toistan: On pelkästään hyvä asia että miehetkin puuttuvat yhteiskunnan epäkohtiin ja pitävät puoliaan. 

Minusta on vaan koomista, että MRA:t pitävät miehiä suurenkin sorron uhreina, vaikka heidän sukupuolensa täyttää 78 prosenttia maailman kaikista parlamenttipaikoista. Naisilla tällaista valta-asemaa ei ole, eikä suurimmassa osassa kulttuureja ole ikinä ollutkaan. Jos miehet haluavat muuttaa yhteiskuntaa, heillä on valta siihen ihan virallistakin kautta. 

MRA:t rakastavat sanoa, ettei feminismi ole tasa-arvoliike. Kyllä, feminismin nimessäkin tulee ilmi, että sillä pyritään naisten aseman parantamiseen. Ja se on ihan oikeutettua: historia kertoo hyvin karua tarinaa naisten oikeuksista. Vielä vähemmän tasa-arvosta on silti kyse miesasialiikkeessä. Jos kysytään miesasia-aktivistilta, mikä tahansa miesten ongelma on automaattisesti pahempi kuin sellainen joka ei kosketa miehiä. On pahempi joutua syytetyksi raiskauksesta kuin tulla raiskatuksi. Miesten asevelvollisuus on "mitä ilmeisin ja pahin tasa-arvo-ongelma", sukupuolten väliset palkkaerot eivät. 

Jos ollaan rehellisiä, minä todellakin haluaisin elää maailmassa jossa ei tarvittaisi feminismiä. Epätasa-arvosta ei päästä eroon kilpailemalla siitä, kuka kärsii eniten 

34. #RanteetAuki

Maailma kuohahti kun One Directionin Zayn Malik päätti erota bändistään viiden vuoden yhteistyön jälkeen. Itsekin entisenä fanityttönä ymmärrän, että suosikkibändin asiat otetaan henkilökohtaisesti ja niihin suhtaudutaan fanaattisella intohimolla. Se on ihan ymmärrettävää että Malikin eroaminen harmittaa, mutta sureminen on saanut aivan liian suuret mittasuhteet. 

Sosiaalisessa mediassa nimittäin on noussut suosioon tagi #Cut4Zayn, jonka kanssa fanit postaavat kuvia verisistä käsivarsistaan. Pikaisella Twitter-selailulla tosin selvisi, että suurin osa tagin suosiosta koostuu twiiteistä joilla vastustetaan Malikille viiltelyä. Ja hyvä niin. 

Ihmisenä joka seuraa monia mielenterveysongelmia hyvin läheltä, en voi muuta kuin halveksua tällaista toimintaa. Viiltely kaikessa järjettömyydessään on vakava asia, ja monet ovat siitä oikeasti riippuvaisia. On olemassa joitakin psykologisesti ymmärrettäviä syitä viillellä, mutta suosikkibändin hajoaminen ei kuulu niihin.

Samankaltainen tagi, #CutForBieber lähti liikkeelle pari vuotta sitten kun teinitähti Justin Bieber jäi kiinni marijuanan käytöstä ja fanit ajattelivat voivansa saada tähden lopettamaan viiltelemällä. 

Ei ole ihan tapaistani kirjoittaa näin aggressiivisesti, mutta eipä tämä aihekaan ole minulle niin tyypillinen. Hyvä fanittaja: Miltä sinusta tuntuisi, jos joku uhkaisi vahingoittaa itseään jos et tee niin kuin tämä haluaa? Kyllä, kyseessä on uhkailu. Itsemurhalla tai itsetuhoisuudella uhkaaminen on alhaista ja sen lisäksi sairasta. Zayn Malik on tehnyt päätöksensä erota bändistään, ja yritykset manipuloida häntä uhkailemalla saavat hänelle vain pahan mielen. 

Jos sitäkään. En itse asiassa usko, että julkisuuden henkilöitä oikeasti kiinnostaa faniensa kuulumiset niin paljon kuin he väittävät. He vain saavat tuotettaan enemmän kaupaksi jos ostaja uskoo, että se on tehty juuri hänelle. Julkkikset, etenkin teinitähdet ovat aivan yhtä todellisia henkilöitä kuin esimerksiksi Doctor Who. He ovat hahmoja, joilla on räätälöity identiteetti ja joille kerrotaan mitä heidän tulee sanoa, jotta heidän tuotteensa myy mahdollisimman paljon. 

Mietitään hetki, mistä tässä edes on kysymys. Yksi pidetty bändi jatkaa uraansa yhtä jäsentä pienempänä. Näin on käynyt vaikka kuinka monta kertaa ennenkin. One Direction on vieläpä lauluyhtye, eli mukaan jää vielä neljä laulajaa. Led Zeppelinin, yhden maailman arvostetuimmista hard rock-yhtyeistä, rumpali kuoli vuonna 1980, ja bändi hajosi siihen. Guns 'n' Rosesissa taitaa olla yksi alkuperäisjäsen jäljellä. Nyt kukaan ei kuitenkaan ole kuollut ja One Directionkin jatkaa musisoimista. 

Ei ole mitenkään fine uhkailla ja kiristää ihmisiä, ei edes julkkiksia. Pahemmistakin asioista on selvitty ihan ilman veitsiä ja partateriä. Muutenkin viiltely mistä tahansa syystä on typerää, ajattelematonta ja epäkunnioittavaa. Sinulle on lahjoitettu luultavasti täysin hyvä ja toimiva vartalo ja sen lisäksi olet saanut syntyä ja elää hyvinvointivaltiossa. Ja sinä päätät tuhota sen vartalon ja pahimmassa tapauksessa myös sen elämän. Itsetuhoisuus ei ratkaise mitään. 

Jos tuntuu siltä, että tekee mieli satuttaa itseään, hanki hoitoa. Se ei ole tervettä eikä normaalia, ja kuten sanoin, siihen jää koukkuun. Apua on saatavilla. Juttele vaikka jollekulle. Vaikka sitten minulle, yhteystiedot löytyvät blogini vasemmalta laidalta. 

33. F*ministi

On kysymys, jota on pyöritelty ympäriinsä iät ja ajat, oikeastaan yhtä pitkään kuin naisten asema on ylipäätään ollut yleinen kysymys: Voiko mies olla feministi? 

Itse haluaisin sitä vastoin kysyä: Miksi mies ei voisi olla feministi? 

Toisin kuin useat ajattelevat, naisten aseman parantaminen ei tarkoita miesten aseman huonontamista. Toki tasa-arvoisessa maailmassa esimerkiksi miespuolisia päättäjiä olisi nykyistä vähemmän, mutta silloinkin olisimme vasta tasa-arvoisia.

Sanan "feminismi" välttäminen vaikuttaa omaan silmääni lähinnä siltä, että pyritään välttämään kaikkea mikä voisi jollain tavalla olla naismaista. Tämän takia keksitään myöskin naurettavia kiertonimiä kuten "egalitarismi" tai "equalismi". 

Ehkä siksi monet miehet -ja itse asiassa naisetkin- välttävät nimitystä feministi. Emme ole vieläkään päässeet ajatuksesta, että naiseus olisi hävettävää, alentavaa tai mitätöntä. Samasta syystä vaikkapa sana naistenlehti herättää aivan erilaisen mielikuvan kuin aikakauslehti, vaikka oikeastaanhan sanojen merkityksillä ei ole paljoakaan eroa. 

Toisin kuin uskotaan, feministinaiset eivät pyri olemaan miesmäisiä. Miksi pyrkisivät, feminismin tavoitehan on muuttaa naisellisuus arvostettavaksi. Monet feministit kuitenkin ovat miesmäisiä habitukseltaan, koska on helpointa nousta vastustamaan sukupuolirooleja jos itse on mahdollisimman kaukana niistä. 

Ehdotan, että lopettaisimme kaiken naisellisen välttelyn. Ehkä silloin se fem-tavukaan ei tuntuisi niin ylitsepääsemättömältä.

32. Toiset tytöt, oikeat tytöt

Joskus tuntuu, että naissukupuoli on jakautunut kahtia: On "oikeita" tyttöjä, jotka laittautuvat aamuisin tunteja, näyttävät hyviltä, tekevät tyttöjen juttuja ja viihtyvät keskenään. Sitten on poikatyttöjä, jotka eivät välitä meikeistä tai hienoista vaatteista, hengaavat poikien kanssa ja lukevat itsensä mieluummin yhdeksi pojista kuin naissukupuoleen kuuluviksi. Näiden kahden ryhmän välillä tuntuu vallitsevan jonkinlainen sota. Kummatkin halveksivat toisiaan. Poikatytöt eivät ansaitse tytön arvonimeä, kun taas tyttötytöt ovat feikkejä ja pinnallisia. 

Minä puolestani sijoitun jonnekin näiden välille. Löydän helpommin yhteisen kielen vastakkaisen sukupuolen kanssa, tykkään poikamaisina pidetyistä asioista (kuten esimerkiksi raskaammasta rockista), enkä suhtaudu ulkonäkööni erityiseen intohimoisesti. Toisaalta, päivästä riippuen, tahdon joskus käyttää minihametta ja huulipunaa, omistan lähes 50 pullon kynsilakkakokoelman ja pidän ruoanlaitosta. Tämän takia pidän kahtiajakoa aivan naurettavana.

Naiseutta on enemmän kuin yhdenlaista. On olemassa naisia jotka kulkevat stiletoilla ja juoruavat ystävistään selkien takana. Mutta siilitukkaiset huppareihin verhoutujat eivät ole yhtään sen vähempää naisia. 

On ok viihtyä poikien keskellä ja olla välittämättä ulkonäöstään. Sen sijaan ei ole ok väheksyä niitä tyttöjä jotka eivät tee näin. Naisvihan rumin muoto on naiset vihaamassa naisellisempia naisia. 

Meidän ei pitäisi vihata toisiamme. Täydellisessä maailmassa jokainen saisi toteuttaa olemustaan juuri niin kuin haluaa. Naiseus on sukupuoli, eikä siihen liity ohjekirjaa. 

31. Voi miesparkoja! (osa 2)

Ensimmäinen tekstini aiheesta

Tätä tapahtuu melko usein. Mies kokee olonsa uhatuksi tai loukatuksi sukupuolensa vuoksi ja pitää siitä ääntä. Samaan aikaan lähes jokainen nainen kuulee päivittäin useita seksistisiä kommentteja, mutta ei sano mitään koska kuulee niitä koko ajan ja on tottunut sellaiseen.

En taaskaan ole väittämässä, ettei miehillä ole ongelmia tai etteivät he kohtaa seksismiä. Mutta haluaisin raottaa verhon toista puolta. 

Minusta on alkanut tuntua yhä enemmän siltä, että maailma on tehty miehelle. Tarkemmin sanottuna valkoiselle, rikkaalle ja fyysisesti terveelle heteromiehelle. Ei ole sattumaa, että ehdottomasti suurin osa maailman johtajista täyttää tämän määritelmän.

Seksismin jakautumista voisi ajatella jäävuorena: 

On naisiin näkyvästi kohdistuvia haittoja, joista miehetkin saavat osansa. Esimerkiksi palkkaerot, pakkoarmeija ja huoltajuuskiistat ovat tällaisia. Sitten on niitä haittoja, jotka eivät kohdistu miehiin. Niistä vain ei puhuta niin paljoa, koska "ykköstason" kansalaiset eivät kärsi niistä. Tarkoitin tätä, kun sanoin että maailma on tehty valkoisille rikkaille heteromiehille. Kyseessä on myös sama ilmiö, kun ebola aiheuttaa suuremman kalabaliikin kuin nälänhätä. Vain toiseen niistä kuolee rikkaatkin. 

En todennäköisesti sanoisi näin, jos olisin vastakkaista sukupuolta. Sukupuolten välinen epätasa-arvo on aivan yhtä suuri ongelma silloinkin kun siitä eivät kärsi miehet. On väsyttävää joutua jatkuvasti todistamaan, että on tismalleen saman arvoinen vaikka ei omista penistä. 

Olen sitä mieltä, että meidän etuoikeutettujen pitäisi käyttää asemaamme vähemmän onnekkaiden auttamiseen. Maailma ei parane sillä, jos meille riittää että meillä on kaikki hyvin.

30. Katsojan silmissä

Tämä on pyörinyt viikon verran ympäri nettiä. Itse video on ihan mielenkiintoinen; on jännä miettiä, millaista vartaloa on milloinkin pidetty kauniina ja minkälaiset asiat siihen ovat vaikuttaneet. 

Videolla esimerkiksi tulee ilmi, että renessanssin aikana pyöreä vatsa ja muutenkin runsas ulkomuoto oli tavoiteltavaa. Kuten myös että 1990-luvulla kauniina pidettiin poikamaista vartaloa pitkillä jaloilla. Kun luin videon kommentteja Iltalehden sivuilla, huomasin yhden niitä yhdistävän tekijän. Hyvin monet hurrasivat renessanssin ja 1920-luvun naisihanteille, eli niille muhkeammille vartaloille.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, muhkeudessa ei ole mitään pahaa. Ei myöskään laihuudessa. Itse asiassa niin kauan kuin vartalo on terve, on se juuri oikeanlainen. En nyt siis moiti itse kauneusihanteita, vaan niihin suhtautumista. 

Kauneusihanteet muodostuvat sen mukaan, millaiset vartalot ovat yleisiä ja millaiset eivät. Nykyajan kauneusihanteita voi sanoa epärealistisiksi, mitä ne kieltämättä osittain ovatkin, mutta on otettava huomioon, että kauneusihanteet ovat aina olleet aivan yhtä epärealistisia, ajat vain ovat muuttuneet. 1600-luvulla suurimmalla osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ollut varaa olla lihavia. Vain harvalla oli tarpeeksi rahaa syödä niin paljon ja liikkua niin vähän, että runsas ulkomuoto olisi ollut mahdollinen. Nykyään suuri osa ruumiillisesta työstä on automatisoitu ja ruoka on ravintopitoisempaa kuin 500 vuotta sitten. 

Myönnetään, itsekään en liioin pidä siitä että nykyään kauniina pidetään hoikkaa vartaloa ja isoja tissejä. Myönnetään sekin, että tämä johtuu siitä että en itse sovi tähän kauneusihanteeseen. Sen takia varmasti myös monet lihavat naiset toivoisivat elävänsä renessanssissa. 

Kauneusihanteet kuitenkin ovat sitä mitä ovat. Eri asia on se, miten niihin suhtaudutaan. Kauneusihanteet eivät ole nykyajan kymmenen käskyä naisille, joita tulee noudattaa yhteisöstä ulossulkemisen uhalla. Kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan, mutta niin myöskin ihmisen elämällä on muutakin merkitystä kuin olla viehättävä muiden silmissä.  

29. Hormoneja, hormoneja

Kuukautiset, tuo säännöllinen muistutus naisen hedelmällisyydestä. Elintoiminto, johon liittyy ennätysmäärä tabuja, rituaaleja, hämmennyksiä ja kiusallisia keskusteluja. 

Ja vaikenemista. Monien mielestä naisen on ällöttävää tai epäsovinnaista puhua kuukautisistaan. Etenkin miesten keskuudesta tuntuu löytyvän näin ajattelijoita. Ja ymmärtäähän sen toisaalta. Ehdottomasti suurin osa miehistä ei ole ikinä kokenut eikä tule ikinä kokemaankaan menstruaation iloja, joten on hämmentävää kuulla vaikerrusta asiasta, johon ei voi samastua. Naisena minun on kuitenkin puolustauduttava sanomalla, että siihen aikaan kuusta ei oikein pysty olemaan viittä minuuttia pidempään ajattelematta tilaansa, ja jollekulle siitä on puhuttava. 

Ristiriitaista kuitenkin on se, että vaikka naisen ei olisi sopivaa mainita kuukautisistaan, miehen on sopivaa kysyä kiukkuiselta, surulliselta, vihaiselta tai ylipäätään tunteitaan osoittavalta naiselta, onko tällä se aika kuusta. Samaa tapahtuu myös silloin, kun nainen on raskaana. Ärtynyt olo ja vihantunteiden purku johtuu automaattisesti hormoneista, ei toki siitä että jotain olisi todella pielessä. 

Kuukautisista kyselemällä alistetaan naista. Kyllä, hormonit vaikuttavat ajatustoimintaan ja lisäävät ärsyyntymiskynnystä. Eikä se vatsassa vellova kipukaan kauheasti kohota mielialaa. Mutta on vain yksinkertaisesti väärin ja sen lisäksi sopimatonta olettaa, että jos nainen ilmaisee tyytymättömyytensä johonkin, vika olisi naisessa itsessään.

Kuukautiset eivät todellakaan ole se ihanin osa naiseutta. Tätä vain pahentaa niihin liitetty sosiaalinen stigma. On jotenkin hirvittävän noloa, jos taskusta putoaa lattialle tamponi julkisella paikalla. Ylipäätään jos joku saa tietää naisen poistavan limakalvoaan, on se häpeän ja jopa kiusaamisen paikka. Miksi täysin luonnollisesta asiasta on tehty niin hävettävä ja peiteltävä? Fakta kuitenkin on, että monet naiset eivät voi menstruaatiolleen mitään. Kivaa se ei varmasti ole kenellekään - naisille tai heidän lähipiirilleen, mutta siihen voisi suhtautua häpeällistämisen sijaan ymmärtäen.